Kabardiininhevonen

Innostuin yös tunteina lukemaan matkakertomusta Venäjän Kaukasukselta, ja mitkä olivatkaan mainittuina matkaratsuina? No kabardiinit tietenkin. Ja siitä se sitten alkoi. Nimittäin pienen lisätiedon hankkiminen rodusta. Olen aikaisemminkin rotua omistanut, mutta nyt pitkästä aikaa innostuin zuzulen kuvagallerian avustuksella tuomaan muutaman kabardiinin taas hevoslaumaa värittämään. Virtuaalitalleista ja siitä missä mennään, kirjoitan ihan oman postauksen, mutta hehkutetaanpa nyt kabardiinia! Ja jos(kun) löytyy virheellistä tietoa, oikaiskaa ihmeessä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Venäjällä, Pohjois-Kaukasiassa kasvatetaan hevosrotua nimeltä kabardiini. Kabardiini on paikallinen vuoristorotu, joka tunnetaan erinomaisesta varmajalkaisuudestaan, kestäävyydestään, terveydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu ja arvostettu vuoristorotu, jota on käytetty vuoristossa ratsuna jo 400 vuoden ajan. Kabardiinit polveutuvat alkuperäisistä vuoristohevosista (Nogai, kalmuk, baskiiri, don, mongolian), joita on risteytetty arabi-, turkmeeni- ja karabahinhevosten kanssa.

Väriltään kabardiinit ovat yleensä ruunikoita, tummanruunikoita tai mustia ja ilman merkkejä. Rodussa löytyy kuitenkin esimerkiksi kimoja yksilöitä, joissa näkyy ahaltekin vaikutus rotuun, mutta se ei ole erityisen toivottavaa.

Kabardiininhevosia pidetään lähinnä ratsuina, ja se soveltuvatkin kestävyytensä ja rakenteensa ansiosta esimerkiksi matka- tai esteratsastukseen, mutta ovat rodusta löytyy myös valjakkohevosia.
Luonteeltaan rotua kuvaillaan nöyräksi ja nopeaksi oppimaan, ja rodulla on loistava suuntavaisto.

Malkinského Stud (Malkinski konezavod) on kabardiinien jalostuksessa ollut keskeinen paikka. Valitettavasti parikymmentä vuotta sitten taloudelliset muutokset Venäjällä alkoivat mennä huonompaan suuntaan, ja hevosjalostus loppui melkein kokonaan.  Aitauksia on purettu ja rakennukset olivat alkaneet rapistua. Vasta muutama vuosi sitten tilanne alkoi muuttua, kun siittola siirtyi yksityiseen omistukseen ja nykyiset omistajat ovat tehneet huomattavia ponnistuksia jälleenrakentamiseen ja siittolan palauttamisen tarkoitukseensa.

Siittola on perustettu vuonna 1870 ja iältään jo yli 140-vuotias, ja hevoskasvatus siellä jatkuu. Tallipihalla seisoo kolme historiallista, alkuperäistä rakennusta, joista yhdessä asustavat tallin orit. Keväällä jokainen siitosori saa oman tammalauman, jossa on yleensä 20-25 tammaa. Orit saavat laumoineen laiduntaa vuoristolaitumilla aina huhtikuusta ensimmäisiin lumisateisiin asti. Tälläisiä hevosryhmiä kutsutaan Kaukasuksella nimeltä "kosjaku" tai "tabuuni".

Vuoristossa hevoset laiduntavat jopa 3000 metriä merenpinnan yläpuolella ilman tuulensuojia. Rotu onkin karaistunut ja säänkestävä, ja pärjäävät minimaalisella hoidolla laidunaikaan. Paimenet huolehtivat lähinnä susien tai viereiden orien karkoituksesta. Hevosille viedään talvisin heinää, jos laumat eivät löydä tarpeeksi ravintoa itselleen, mutta niin kauan kuin olosuhteet sallivat, laiduntavat ne ruohoa itsekseen.

Jotkut siittolat ovat todella suuria, ja hevoslukumäärä voi ylittää tuhatkin päätä. Nuoret orit laiduntavat omissa laumoissaan. Talven tullen hevosten palattua vuoristosta kesällä syntyneet varsat myydään, teurastetaan ja tietysti osaa jää tilalle kasvamaan.

Vaikka hevoset laiduntavatkin vuoristossa melko vapaasti, rotua myös kasvatetaan ja jalostetaan. Kabardiinienkin kohdalla linjat, valinnat, testaukset ja kantakirjat ovat keskeisiä käsitteitä.

Kabardiiniori Malkinského Studin Igor voitti matkaratsaskuksessa 160 kilometrin matkan ja kabardiinit ovat muutenkin pärjänneet kansainvälisissä kilpailuissa. Mm. EM:ssä
Dubaissa 2005 sija 27 ja 2004 Saksassa toinen sija.
8-vuotias ori  Ašabeja voitti Moskovassa 120 kilometrin matkan ja useissa muissa kilpailuissa 90 kilometriä.

Kabardiinit voidaan jakaa kolmeen pääasialliseen alatyyppiin.
Perustyyppi on hallitseva; tyypillinen, lihaksikas vuoristoratsu.
Itämainen; hevosissa näkyy selvästi arabialainen vaikutus.
Raskas tyyppi: Muita suurempia ja vankkaluustoisempia, vaunuhevosmaisia.

Ulkomuoto

• Voimakas, lihaksikas
• Pienikokoinen hevonen, säkäkorkeus noin 150cm
• Pää on pitkä ja voi olla hieman kyömy sivuprofiili
• Lyhyt suora selkä
• Raajat voimakkaat ja kaviot hyvät
• Takajalat yleensä käyrät

Kabardiineja ratsuina:

https://www.youtube.com/watch?v=KpRAA6bc43I

https://www.youtube.com/watch?v=zggEjlf7avE

Kabardiinilauma:

https://www.youtube.com/watch?v=IYlKuW5dRoI&t=451s

http://www.hevosmaailma.net/kabard.shtml

http://www.equichannel.cz/

Svet koní 2/2010

Kaspianponeista sananen

Kaspianponi on kiehtonut itseäni vaikka kuinka kauan. Varhaisimmat omistamani kaspianponit taitavat mennä 2011 vuoteen, ja siitä eteenpäin olen yrittänyt rotua pienoisesti kasvattaa. Tämä on hieman hassua, koska muuten en ole poni-ihminen lainkaan, ja esimerkiksi welshit ovat vain plääh, vaikka välillä niiden kuvien selailu saakin sydämen pamppailemaan. Mutta niistä puuttuu se jokin.

Ja se jokin löytyy kaspianponilta. Ponin kokoinen hevonen. Kaunis ja älykäs, melkein kuin ponikokoinen arabi (en kyllä ole muuten arabifanikaan.... )

Maailman kartalle rotu ei oikein koskaan ole virtuaalimaailmassa noussut. IRL-maailmassa rotu sen sijaan tuntuu vain yleistyvän, ja kaspianponeja löytyy aina Kanadasta naapuriimme Ruotsiin.

Muistan ammoisista ajoista kaksi tallia jotka yrittivät aloittaa rotua kasvattamaan, mutta se tyssäsi heti alkuunsa, toinen on Yalda Caspians ja toisen nimeä en nyt muista. Yksi tai kasvattia saattoi toki ehtiä syntyä, ainakin muistelen joskus tömänneeni Yaldaan selaillessani vanhoja ja unohdettuja kaspianponeja googlen avustuksella.

Virtuaalimaailman ponilaukoissa rotua löytyy hajanaisen yleisesti, ja Shavo ravipuolella myös on rotua omistanut. Ehkä Ionicissakin yksi rodunedustaja saattanut hataralla muistikuvallani olla, mutta muuten sielläkään ei ole rodusta liiemmin innostuttu.
Muutamia muita hajanaisia kappaleita sitten löytyy parilta harvinaisiin painottuneilta talleilta, mutta hävettää myöntää, etten ikinä ole oikein käynyt hakemassa vierasta verta omiin sukuihin. Paitsi kerran. Yhden 1-polvisen kasvatin sain kerran Breawasta ja nykyisin tamman nimi taitaa porskuttaa sukutauluissa jo muutaman polven päässä, mikä on mielestäni ihan mukava saavutus. Näin sunnuntainäpertelyksi.

Breawan ori
Narrilaivan kaspianponiravurit
Sîr Angren kaspianponit

Itse olen laskenut omistavani noin 30 kpl kaspianponeja, useammalla eri tallilla. Ketään en ole tappanut ja ikääntymisen puolesta käytän vieläkin ammoisen aikaisia kaspianponeja hyvillä mielin vielä jalostukseen, jos tekee mieli.

Suosikeiksi kaikista omista kaspianponeista itselle ovat nousseet ainakin seuraavat:

Suvuton tamma Jevfkmija, jota olen sivujen päivittämättömyydestä huolimatta käyttänyt hyvin ahkerasti jalostukseen. Ja se näkyy, tuntuu että joka toisen sukutaulussa nimi komeilee... Mikä ei siis ole toivottavaa, näin pienellä ponipopulaatiolla.
Suvuttomat orit Montserrat ja Fedòt ovat myös iloa silmälle ja paljon käytettyjä nimiä.
Lymien ajalta Sachinwala ehdoton lempihevonen, kaunis, kaunis ja kaunis.

Ja uuden tallin kaspianponeista kaikki tuntuvat ihanilta, mutta erityisesti ainakin suvulliset tammat Hacera Dun ja Sandhya Lymie, sekä komistus Temmuz Yedinci.

En kyllä ymmärrä, miksei näin hurmaava rotu ikinä ole löytänyt ihmisten sydämiin. Ovatko ongelmana kuvat, rodun tuntemattomuus, vähäinen lukumäärä? En tiedä. Kuviakin mielestäni löytyy helposti. Muutama sellainenkin, joilla saattaisi näyttelyissäkin pärjätä.

Kuviksihan käy aitojen rodun edustajien lisäksi myös hyvin pienet ja sirot ponit, ja esimerkiksi welsh-risteytyksiä tai ihan welshienkin kuvia on tullut käytettyä. Myös oikeanlainen kuva arabista saattaa omaan silmääni muistuttaa kaspianponia, ja sellaisellehan sen kuvan sitten länttään. Bob Langrishillakin on oikein kattava kokoelma rodusta kuvia, jos ei vesileimoja pelkää. Niillä jo pelkästään pärjää hetkisen.

Voisin hyvin kuvitella kaspianponeja lastenratsuiksi ratsastuskouluihin, puhumattakaan valjakkoajoon painottuneista talleista. Kummassakaan ei kuvien pitäisi muodostua suureksi ongelmaksi, ja olisi ainakin vaihtelua ainaisille shetlanninponeille ja welsheille, vaikkei kummassakaan rodussa mitään vikaa ole.

Kaikki kuvat © Cathérine Andersson

Kaspianponista lyhyesti:

Säkäkorkeus 100-122cm
Kotoisin Iranista
Suomennetusta nimestään huolimatta lasketaan hevoseksi
Väreissä periaatteessa kaikki paitsi kirjava sallittu. Musta, ruunikko, rautias, kimo

Loistava lastenratsu ja valjakkohevonen. Käy myös ponilaukkoihin ja B-ponien raveihin.
Nopeakasvuinen, kehittyvät nopeasti täysikasvuisen mittoihin.

Yleisvaikutelman pitäisi olla tyylikäs hevonen pienoiskoossa. Eli kehon ja pään tulisi olla suhteessa toisiinsa.
Silmien tulisi olla mantelinmuotoiset, suuret, tumman ja eloisat. Sieraimet suuret, hienopiirteiset ja matalle kiinnittyneet. Otsa leveä, erittäin näkyvä leukaluu. Kaula pitkä ja notkea, hyvin kiinnittyvä, hyvä säkä.

Karvassa hieman metallinhohtoa. Karva silkkinen ja tasainen. Talvisin kasvattavat pitkän talviturkin. Jouhet ovat runsaat, mutta hienot ja silkkiset.

Kaviot ovat soikean muotoiset ja vahvat. Tarvitsevat harvoin kengitystä kovassakaan käytössä.

Askeliltaan pysyvät isomman hevosen rinnalla kaikissa muissa askellajeissa paitsi laukassa.
Luonteeltaan älykäs ja valpas, mutta erittäin ystävällisiä ja toimivia lastenkin käsissä.
Erinomainen fysiikka ja uskomattoman ketterä hyppykyky.

IRL-maailmassakin rotu on hyvin harvalukuinen, mutta onneksi/toivottavasti koko ajan kasvamaan päin.

Rodun historiakin on hyvin mielenkiintoinen aiheesta kiinnostuneille.

Koko rodustahan saadaan kiittää Louise L. Firouzia, joka Iranin matkallaan vuonna 1965 törmäsi tähän jo kadonneeksi luultuun rotuun ja toi ne takaisin maailmankartalle.

Ensimmäinen kaspianponi, rautias Jehan, tuotiin Iranista Yhdysvaltoihin 2-vuotiaana 1966. Seuraava ori tuotiin vuonna 1973, joka kuitenkin ehti kuolla ennen ensimmäistäkään jälkeläistä. Vaikka puhdasrotuisia kaspianponeja ei tarjolla ollutkaan, astui ensimmäinen ori Jehan useita muun rotuisia tammoja ja kuoli vasta 1993. Vuoden 1994 jälkeen on kaspianponeja alettu tuoda enemmän. 

Vuonna 2008 kaspianponeja on arveltu olevan maailmanlaajuisesti vain 1400-1600 kappaletta, joista noin 500 oli arvioitu olevan Yhdysvalloissa. 

Loistavia kuvia kaspianponeista: http://www.caspianhorsesociety.org.uk/caspians-today.html

Videoita kaspianponeista: https://www.youtube.com/user/mahtobcazpita/videos

http://www.hevosmaailma.net/caspian.shtml

https://www.caspian.org/

Harvinaisemmat värit roduissa

Pidän harvinaisista roduista. Ja vielä enemmän pidän siitä, jos harvinaisessa rodussa onnistun löytämään harvinaisen värisiä kuvia rodulle.

Kandanhevonen

Kanadanhevosen yleisin väri on musta. Tämän lisäksi myös rautias ja ruunikko ovat sallittuja. Kuvia löytyy lähinnä mustista kanadalaisista, mutta muutaman ruunikon ja rautiaan olen silti saanut talliin hankittua. 

Rautiaat Shaw Marlowe, Pache Noell Bairbre ja liinaharja La Chedar Champlain Ciara, sekä ruunikko Nontario Indigo tulevat varmasti jättämään pääasiassa mustia jälkeläisiä, mutta jos värin saisi yhden tai parin kasvatin kanssa aina siirrettyä seuraavalle sukupolvelle, värin saisi ehkä pidettyä kitkutellen hengissä. Mitä kuviin tulee, 1/20 on löytämistäni kuvista rautiaasta.

Mutta se rautiaista ja ruunikoista kanadanhevosista! Seuraavaksi haaveilen jo voikosta. Kyllä, voikosta.

Ihan oikea kanadanhevonen Schmucki Pharraud Lambert on nimittäin väriltään voikko. Sukutaulusta kun katsoo, huomaa että emä on rautias ja isä mustaksi merkitty. Nyt tuon voikon jälkeläisen jälkeen on alettu epäilemään, että jos se ori olisin smoky black, eli mustanvoikko. En ole juurikaan perillä värigenetiikasta, mutta hyvin on piilossa väri pysynyt. Ilmeisesti jos sukutauluun on luottaminen, on  mustanvoikot merkitty virheellisesti mustiksi, sillä voikkogeeni ei käsittääkseni hypi sukupolvien yli. Sukutaulua kun pidemmälle selailee, löytyy Blondi-nimistä hevosta ja muuta, mutta oma englannintaitoni ja värien ymmärrys loppuu jo siinä vaiheessa, mutta olisi hauska tietää, mistä voikko tiensä löytänyt. 

Toinen voikko kanadanhevonen minkä löysin, on tamma Lambert Lambert Theta, mutta siitä ei juurikaan tietoa löytynyt.

Muutama lisäkuva voikosta orista.

Kuvia Thetesta

Videoklippi youtubesta voikosta kanadanhevosesta kentällä

Arabianhevonen

Arabianhevosissa jylläävin väri on kimo. Muita sallittuja värejä on ruunikko, rautias ja musta, viimeisin harvinaisempana värinä. En ikipäivänä tule kutsumaan itseäni arabikasvattajaksi, sillä kaikki arabihevoset olen hankkinut risteytysjalostusta silmällä pitäen. Ja ensimmäisen mustan arabiorinkin hankinkin suunnitellessani arabo-friesianin kasvatusta, koska ajattelin realistisemmaksi värin kannalta, että kahdesta mustasta tulisi friisin näköinen ja värinen risteytys, eikä esimerkiksi friisiläistä kimolla värityksellä. Ja tämän viimeisen mahdollisuuden siis minimoin valitsemalla vanhemmiksi vain väritykseltään mustia.

Silti näitä kuvia katsellessa tekisi mieli hankkia liekinpunaisena hehkuva rautias, tai liinaharjainen arabi. Tai no, mikäs estää?

Andalusianhevonen

Andalusianhevosissa yleisin väri taitaa olla kimo. Sen lisäksi ruunikot, rautiaat, mustat ja voikkovärit ovat myös sallittuja. Voikkoväriset, mustat ja rautiaat andalusianhevoset ovat selvästi vähemmistö, mutta niistäkin kuvia löytyy aina jokunen.

Cremello ori Fugazmente ja rautias ori Tacito Sans ovatkin tainneet luikerrella väriensä turvin lempihevosiksini barokkihevosista. Andalusianhevosilla ulkonäkö kun riittää, enkä itse ole kilpailuihmisiä, yritänkin lähinnä vain väreillä ja tulevaisuudessa toivottavasti myös nimillä vain leikkiä, mitä "kasvatukseen" tulee. Valitettavasti menin tallin ainoan mustan andalusialaisen sivut päälletallentamaan, mutta se on toivottavasti korjattavissa. Eli tarkoitus olisi kasvattaa rautiaiden, voikkojen ja mustien andalusialaisten määrää, jos ei merkittävästi virtuaalimaailman menoon vaikuttaen, niin ainakin tallin omaan hevoskantaan vaikuttaen.

Liinaharjainen rautias on muuten harvinainen ilmestys andalusialaisissa, ja sellaisen kuvista haaveilen. Vain muutamaan kuvaan olen toistaiseksi törmännyt, mutta ehkä joskus vielä.

Lipizzanhevosella musta ja ruunikko ovat harvinaisia, sillä kimo jyllää ylivoimaisena ykkösenä väreissä. Ehkä muutamalle mustalle onnistuisi kuvat löytämään, mutta eipä tuo nykyinen kolmen lipizzan lauma mikään suurenmoinen vielä kimojenkaan osalta ole, että...

Islanninhevonen, tuo yksi väririkkaimmista roduista. Muuten rotu ei juurikaan kiinnosta, mutta se värikirjo! Voisin ihan vain värien takia hankkia muutaman päistärikön tai splashed white-kuvioisen islantilaisen.

Muista roduista en tällä hetkellä tai tähän hätään keksi harvinaisia värejä, cremello tekeissä tai amerikkalaisissa roduissa kun on melko normaalia, tai no amerikkalaisissa roduissa kaikki värit tuntuvat tavallisilta. Tai no, brindle-kuvioinen hevonen olisi hieno, puoliverisenä tai quarterina, rodulla ei olisi niin  väliä.

Kanadanhevonen - uusi tulokas rotuihin

Virtuaaliset kanadanhevoset joihin olen törmännyt, pystyy laskemaan yhden käden sormin. Jos siis jätän omat hevoseni laskuista pois.
Rotu on siis todella harvinainen ja vähälukuinen virtuaalimaailmassa. Ainut kasvattaja kenet pystyisin nimeämään kanadalaisten pariin on Ellery Canadians, josta nykyään ei kyllä taida olla jäänyt mitään muuta virtuaalimaailmaan jäljelle, kuin etusivu Web archiveen ja kaunis ajatus.

Lymiessä rotu käsittää tällä hetkellä 18 kanadanhevosta, orit kahdeksan hevosen voimalla ja tammat kymmenen. Olin kokonaan jo unohtanut rodun olemassaolon, mutta Ionicin blogissa törmäsin mainintaan Pinerock Ranch ja kanadanhevoset ja pim! Muistin taas tuon kauniin rodun olemassa olon. Joskus vuonna 2011(?) omistin muutaman kanadalaisen, ja tietenkin oli pakko pelastaa vanhoista hevosistani pari kasvattia, eli ori Shaw Marlowe ja tamma Nakayla Wicak ovat vanhojen hevosteni jälkeläisiä ja toivottavasti tulevat olemaan hyödyksi rodun kasvattamisen kanssa.

Erityisen ihastunut olen kaksipolviseen kasvattiini Lymie Shawnae Camshroniin ja sen isään Firemarks Aldo Cameroniin. Nuo kuvat ja nimet ovat namnam. Kanadanhevosillahan on oma vakiintunut nimeämistapansa. Nimi on siis aina vähintään kolmiosainen käsittäen "kasvattajanimen", isän nimen ja viimeisenä hevosen oma nimi. Mitä IRL-kasvattajien varsoja olen ihastellut, nimiä löytyy perus Gramsoneista aina I Love My Stars tyyliisiin nimiin, eli kanadanhevosillä pitkät ja monisanaiset nimet ovat sääntö eikä poikkeus. Alkaessani kasvattaa kanadanhevosia haaveilin jo omasta nimiliitteestä kanadalaisille. Ts. joku oikein kanadalaistyylinen ja vaahteralehtimäinen, Mapple Leaf Josephin Loaz Kingdom Crusader olisi esimerkiksi aika hauska nimi kasvatille. Nimen järkevyyteen en sitten sanokaan mitään... Mutta ei. Tyydyin tylsään Lymie alkuiseen nimeen, pöh.

Ja kanadanhevosilla nimet perinteisesti nimetään tietyllä alkukirjaimella jokaisena vuonna. Eli vuoden 2014 kirjain oli B, 2015 C ja nyt 2016-kasvatit nimetään D-kirjaimella ja niin edelleen.

Ja tietenkin rotu oli pakko nappaista heti kasvatus- ja hevoslistoille. Jos tällä kertaa pääsisin pidemmälle kuin sen yhden sukupolven.

Kanadanhevonen on rotuna mielestäni hyvin kaunis. Yleensä hieman muhkeampia kuin perus lämminveriset, mikä etenkin omaa silmääni miellyttää, mutta samalla hyvin sievä ja omaleimainen rotu. Käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen, taipuu niin kouluun kuin esteisiin, että valjakkoon ja länkkäriin. Itseäni houkuttaakin erityisesti käännyttää nuo omat kanadalaiset pikku hiljaa kokonaan vain valjakko- ja westernpainoitteiseksi, ehkä yhden tai kaksi estehevosta jättän.

Väreinä kanadanhevosella yleisin on ehdottomasti musta, mutta lisäksi rautias ja ruunikko ovat sallittuja. Itsellänikin suurin osa hevosista on mustia, mutta mielenvirkistykseksi toin joukkoon myös suvuttomat tammat ruunikon ja rautiaan kuvilla.

Upeat noricuminhevoset

Esittelin eilen taas vierailun arvoisia talleja. Joukossa oli noricuminhevosia kasvattamaan aloittanut talli Flüstern Norikers, joka ikävä kyllä, kiitos ilmeisesti hevostalli.netin ainaisille anonyymeille, laittoi tallin ovet kiinni heti julkaistuaan ne. Asiaan sen suuremmin puuttumatta, vaikka kuvat olivatkin laittomia, olen hieman surullinen siitä, miten iso työ talleineen ja hevosineen heitetään hukkaan vain kuvien takia. Kuvia kun aina löytyy lisää. No, jään odottelemaan josko talli joskus uudestaan aukaisisi ovensa.

Itse asiana oli kirjoittaa noricuminhevosista. Tietämykseni rodusta ei varmasti ole suurtakaan, mutta opin koko ajan mielelläni lisää asiasta, joten korjaukset sun muut ovat enemmän kuin tervetulleita. Niin hevosten tietoja kuin muita tekstejä kohtaan.

Noricuminhevosesta on jo lyhyt ja ytimekäs kuvaus hevosmaailma.netissä, en siis ala sitä kopioimaan.

Itse ihastuin norikeriin, taas kerran sanon tämän, mutta suurien kyhmypäiden takia. Ihastuttavan raskasrakenteisia jytkyjä, vaikka löytyy seasta sporttisempaakin. Lisäksi ne värit. Tiikerinkirjava yhdistettynä raskaaseen kyömypäähän, voiko ihastuttavampaa ollakkaan. Tai no, toinen lempivärini norikereissa on tummanrautias liinaharjalla ja isoilla merkeillä, ja saman kysymyksen voisin siitäkin esittää.

© Rumo 

Tiikerinkirjavan lisäksi norikerista löytyy tietenkin musta, rautias ja ruunikko, mutta myös päistärikkö, vaikka viimeisiä paljon vähempilukuisempina kuin muita värejä. Netistä löytyy myös sivuja jotka kertovat laikukkaat ja kimotkin sallituiksi, mutta en usko asiaa ennen kuin omin silmin näen rekisteröidyn norikerin kimona. Tobianosta kai pakko uskoa, kun oma tuontiorii sellaisen kuvilla löytyy, vaikka aluksi olin siitäkin ihmeissäni. Keskenään kun löytyy niin ristiriitaista tietoa eri lähteistä.

Säkäkorkeudet norikereilla ovat yleensä 155cm ja 165cm välissä, ja tunnustankin omistavani muutaman ylikokoisen jättiläisen. Niihin voi sitten seuraavan sukupolven aikana kiinnittää huomiota ja yrittää pitää suosituksissa.

Kuvasta kiitos Horses SK

Mitä lajeihin tulee, rotuhan on esimerkiksi työhehevosena mahtava, mutta toistaiseksi olen merkinnyt kaikkien omieni painotukseksi vain valjakkoajon. Ehkä joskus, jopa lähiaikoina, saan palautettua talliin työhevosnorikereita. Ne vasta komeita ovatkin, koristeellisista valjaista puhumattakaan!

Kasvattajia ei tällä rodulla ikinä ole ollut liikaa, ja uusi kasvattaja olisikin ollut enemmän kuin tervetullut. Aikaisemmin luettelin kasvattajaksi Shia Stablesin ja  Ionicin, ja olin kokonaan unohtaa myös Kerpan norikerit, jotka itse asiassa vuonna 2010 minut tähän rotuun saivatkin ihastumaan. Ja törmäsinpä joku aika sitten tähän Belveder-nimiseen virtuaalitalliin, josta myös näitä upeita muhkuja löytyy. Täytyy katsoa, josko itsekkin joskus tulisin yhden norikerin iloiseksi omistajaksi. Tai kahden. Tai kolmen.

Omat norikerini ovat vielä kovin alkutekijöissään. Muuten omia kasvatteja tai tuonteja kaikki, mutta ylpeänä omistan myös Shialaisen ja yhden Ionicin norikerin. Jo ne kahdestaan antavat mukavasti lisäpotkua kasvatukselle, ja taas jaksaa muutaman sukupolven ilolla teettää kasvatteja.

Toistaiseksi en mitään erityisiä linjoja sun muita aatoksia ole rodun kanssa miettinyt. Aloittaessani toin tarpeeksi hevosia, että jokaista väriä löytyisi edes hitusen. Päistärikön harvinaisuutta edustaa esimerkiksi vain kaksi tammaa, tuonti ja sen varsa, ja laikukkaan orin mainitsinkin jo aikaisemmin. No, kuvia löytyy ja intoa, ja nimien keksiminen norikereille se vasta mukavaa onkin, joten olen hyvin odottavaisin mielin mitä rodun kasvuun tallissa tulee. Tulipahan vihdoin heräteltyä tämänkin rodun kasvatus Lymiessä taas käyntiin.

Arabiristeytyksiä

En ole ikinä ollut arabi-ihmisiä. Ja vika on minussa, ei rodussa. Vanha ja kiehtova rotu ja komeita kuvia löytyy pilvin pimein. Ehkä miellän arabit liian siroiksi ja näteiksi, kun omaan silmään muhkyt ja kyömypäät iskevät enemmän.

No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.

Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.

Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.

Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.

Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.

Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)

Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.

Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.

Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.

Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.

Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.

Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat.  Ehkä vielä joskus.

Tuontihevoset ja Langrishin galleriat

Bob Langrishin kuvagalleria on koukuttava. Tai itselleni se ainakin on heikko kohta, ja aina sivuilla vierailtuani huomaankin tuoneeni kasapäin uusia hevosia, kun löytyi niin mahtavia kuvia. Kuten nytkin kävi. Ihan normaalisti olin taaskin galleriaa selailemassa kun BANG! Talliin ilmestyi yht'äkkiä kasa uusia hevosia...

Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.

Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.

Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.

Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.

Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.

Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad,  tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...

Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen  ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.

 Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.

Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.

Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.

Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.

//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...

Hitaasti mutta varmasti

Vaikka yritän kasvattaa harvinaisia, olen yrittänyt jo monta vuotta, tuntuu etten etene sukutauluissa yhtään. Toisin sanoen pitkäsukuisimmat kasvattini ovat maksimissaan kolmepolvisia. Syytän tästä toki tietokonerikkojani(4 kpl...), sairaalassa oloa ja kaikkea  tälläistä. Niin, ja unohtamatta tietenkään kaikkia hevosia ja sen hetkisiä kasvatteja, jotka katosivat yhden domainin lopetettua...

Ja itse asiaan.

Appaloosista löytyy 1-polvisia kasvatteja paljon, tähän olen ihan tyytyväinen, mutta kaksipolvisia vain yksi ainokainen, kaunis pikkutamma Blackbird Lymie, vaikkakin isänään Rautkymin ori. Toisaalta, appaloosa ei ikinä ole ollut kiinnostavien rotujen top 10-listalla, joten ihmettelen aina rodun suurta lukumäärää, kun se vain itsestään kasvaa ja kasvaa...

Ahaltek on kiinnostaava rotu, mutta tammojen kanssa kuvapuute on huutava, ja ilman tammoja on paha kasvattaa. Kaksipolvisia kasvatteja löytyy neljä kappaletta, orit Maxim, Nikolay, Mihailovka ja Sashelie. Kaikki tietenkin sen verran saman sukuisia, ettei näillä kyllä kasvatuksessa pitkälle pötkitä.

Criolloissa pisimmällä ovat Juan di Lymie täyssiskonsa Izela de Lymien kanssa, kaksipolvisia kummatkin. Tämän rodun kanssa en juuri stressaa. Opettelen westernin saloihin ja criollojen kanssa se käy helposti. Lisäksi nykyisin tätä rotua löytyy muiltakin kasvattajilta, joten aivan yksin emme ojassa rodun kanssa ole.

Noniukset ovat kiinnostuksen kanssa hieman tauolla, kolme kaksipolvista löytyy, on erisukuisia ja niin edelleen. Silti kasvatus junnaa paikoillaan.

Pasofinot vetelevät yksipolvisissa vasta, ei siinä mitään, melko uusi rotu tallissa.

Venäjänratsuhevosista pitkäsukuisin on kolmepolvinen tamma Funyala Lymie. Jos oikein haluaisi, tästä rodustahan saisi vaikka kuinka monta sukupolvea aikaan, mutta hieman jarruttelen, koska osalle hevosille haluaisin hieman kilpailuja(näyttelyuraa) alle, syystä x.

Marwareissa kaksipolvinen ori Devident Lymie. Ei tälläkään rodulla mikään kiire oikein minnekkään, hiljaa hyvä tulee.

Kaspianponeista pitkäsukuisimmat ovat kolmepolvisia/2½-polvisia, kaikki aikalailla sukua keskenään. Orit Jildeniz ja Jawell sekä tammat Ninyn ja Jamileh.

Melkein unohdin listata american cream draftit. Eli komea kolmepolvinen orimme Skyfall KNC. Tälle tammojen löytäminen tulee olemaan kiven takana, mutta onneksi voi kasvattaa sellaisen itse. Ongelmaa tosin siirretty tällä vain yhdellä sukupolvella, seuraavaksi mietiskelen mitä teen yhden neljäpolvisen creamin kanssa.

Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että pitkälle ei olla viidessä vuodessa ehditty. Toisaalta, mitä sitä kiirehtimään esimerkiksi kahdeksan polvista criollo-oria, koska sille ei varmasti saisi lähitulevaisuudessa morsianta kasvattua/löydettyä, koska ei pitkäsukuisia criolloja ole olemassakaan. Keskityn siis mielelläni monessa rodussa luomaan laajaa alkukantaa rodulle, joissa juurikaan ei muita yksilöitä muilta harrastajilta löydy. Eli kasvatuksessa edetään hitaasti mutta varmasti.

Ps. Ja jos joku tästä evm/lyhytsukuisten hevosten määrästä joku keksii, että pelkään pitkäsukuisia hevosia, niin keksikööt vain. Ostaisin kuitenkin enemmän kuin mielellään kolmepolvisia campolinoja, neljäpolvisia camargueita ja american cream drafteja, saa tulla tarjoamaan enemmän kuin mielellään.

Kuinka monta hevosta löytyy?

Tuon kysymyksen kysyin itseltäni tässä illalla.
No, nytpä tiedän ja tiedänpä myös rotujen sukupuolijakaumat, ja heti pisti pari rotua silmiin onnettomine tammamäärineen.

Appaloosa  24 kpl
10 oria
14 tammaa
Kumpiakin löytyy tarpeeksi, ei mitään hätää toistaiseksi ja kasvatteja syntynytkin mukavasti, vaikka polvissa ei viellä kaukana mennäkkään.

Ahaltek 18 kpl
12 oria
6 tammaa
Ahaltekkien sukupuolijakauma on surullisen näköistä katseltavaa, vain kaksi suvutonta tammaa, vaikka oreja löytyy seitsemän kappaletta. Suurimpana syynä tähän tammakuvien armoton vähyys kuvavarastoissa. (+ näyttäähän orikuvat komeilta, joten niitä tulee hamstrattua, ja tähän se sitten johtaa....)

Baskir curly 9 kpl
3 oria
6 tammaa
Ihastuttava kihararotu, mutta kuvia ei sitten missään. Pläh.

Camargue 4 kpl
2 oria
2 tammaa
Kumpiakin vielä vähän, koska en ole ehtinyt tekemään tulevalle satapäiselle laumalleni vielä sivuja. No ei niitä aivan sataa ole, mutta useampi camarguekasvatti valmiina, ja sukupuolijakauma vastaisuudessakin yritetään pitää melko tasaisena.

Criollo 13 kpl
5 oria
8 tammaa
Kanta on kovin pieni vielä, mutta toistaiseksi kumpiakin löytyy tarpeeksi. Ja toistaiseksi vain yksi suvullinen ori, vaikka tammoja jo kolme. Tähän täytyy puuttua.

Campolino 8 kpl
4 oria
4 tammaa
Saman verran oreja ja tammoja, silti suvuttomia tammoja ei löydy ainuttakaan. Pitää tähänkin tehdä muutos.

Cleveland Bay 12 kpl
7 oria
5 tammaa
Tämä on niin mukava rotu, ettei akuutti kuvapulakaan intoa tapa, mutta kaikkien suvullisten sivut ovat kadonneet toistaiseksi tuntemattomasta syystä, eli sinne menneet kaikki. Prkl.. Joku päivä vielä kirjoitan kaiken uudestaan...

Clydsdale 12 kpl
6 oria
6 tammaa
Saman verran. Muuten rodun kanssa vähän jäistä, esimerkiksi työhevoskisoja ei ole lainkaan enää, ainakin tuntuu siltä, ja ne vähän TYH-kisat, en ole tutustunut toistaiseksi. Se rekisteröinti vaikutti kovin vaikealta. Ehkä siirryn kokonaan näyttelyclydesdaleihin?

Exmoorinponi 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Ihan sopiva määrää tälle käytölle. Yksi ori kisailee valjakossa, muuten rotu saa mielikuvitusmaailmassani laiduntaa kuin kotomaassaan ikään, villinä ja vapaana.

Hackney 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Hackneyn kuvia tuntuu tulevan joka paikassa vastaan, joten pakko oli muutama tuoda. Toistaiseksi kisailevat vain huvikseen valjakossa.

Kaspianponi 13 kpl
8 oria
5 tammaa
Orivoimaa jälleen, tosin taaskin orikuvia on paljon enemmän tarjolla, vaikka kokonaan sen syyksi ei voi laittaa. Orikasvateille keksi helpommin nimen?

Mangalarga 8 kpl
3 oria
5 tammaa
Kuvia on, kaikkea on taas. Tämän kanssa sanon taas, että hiljaa hyvä tulee.

Marwari 19 kpl
9 oria
10 tammaa
Ihana rotu ja yksilöitä toistaiseksi tarpeeksi. Tämä menee eteenpäin hitaasti mutta varmasti.

Murge 15 kpl
10 oria
5 tammaa
Murgejen kohdalla tammojen kuvat ovat oikeasti ihan kiven alla!

Morgan 2 kpl
1 ori
1 tamma
Hiljaa hyvä tulee... No, en tiedä hyvästä, mutta tämä rotu odottaa kuvien lisäksi uutta kipinää.

Nonius 20 kpl
11 oria
9 tammaa
Tämä selittyy ehdottomasti sillä, etten voi olla vastustamatta noniusorien komeita kuvia, kyömypäitä ja vantteruutta. Tammojen kuvat kun parhaimmillaankin ovat kovin pliisuja orien rinnalla, niin puoliverimäisiäkin.

Paso Fino 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Tämä rotu junnaa vähän paikoillaan. Yksi keksitty ori ja tamma, sekä niiden jälkeläinen. Hienoja kuvia kun löytäisi, ehkä saisi piristysruiskeen tähän rotuun. Vielä täältä noustaan.

Percheron 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Näillä en tiedä mitä teen, mutta nykyisellä käytöllä jakauma ihan sievä. Toistaiseksi astuttelen keskenään ja kisailen sunnuntaisin valjakossa.

PRE 15 kpl
8 oria
7 tammaa
Tammakuvia on, ei siitä kiikasta, vaan siitä, että ne kaikki ovat kimoja...

Quarter 5 kpl
4 oria
1 tamma
Kuvia on enemmän kuin laki sallii. Muuten tämä rotu vain ei ole vielä oikein iskenyt. Ehkä se joku päivä vielä, mutta kun kauneutta ja lännenratsuja löytyy tallin muistakin roduista....

Shire 3 kpl
2 oria
1 tamma
Tästä en tiedä tuleeko mitään vai ei. Piti kokeilun vuoksi muutama tuoda, kuvia kun joka paikasta pursuaa, niin olisi rikos ollut jätää käyttämättä niitä.

Venäjänratsuhevonen 39 kpl
16 oria
23 tammaa
Suurilukuisin rotu mitä tallissa on ja tammoja sopivasti orien määrään nähden. Kuvia löytyy helposti kummallekkin sukupuolelle, nimiä helppo keksiä sukupuolesta riippumatta jne.

Ylämaanponi 8 kpl
5 oria
3 tammaa
Kuvia on, kaikkea on, silti junnaa orivoimalla paikoillaan.

Tämän laskelman perusteella listattuja hevosia on tällä hetkellä 256 kpl. Ihan kiva määrä, vaikka olen pahasti sitä mieltä, että osa roduista tarvitsisi paljon uusia yksilöitä, ja eihän tuohon ole laskettu niitä pariakymmentä hevosta, jotka listoilta poistin näkyvistä, kun alkoi hävettää keskeneräiset sivut. Mutta jos alle 400:n saisi määrän pysymään...

Criollo rotuna

Olen ihastunut criolloon rotuna. Kaunis, pieni ja sopusuhtainen hevonen ja kyömypäitäkin löytyy, mikä näin kyömypääfriikin mieleen on.

Virtuaalimaailmassa rotu ei vain ole kovin tunnettu tai haluttu, en tiedä miksi. Rotu on omiaan esimerkiksi westernissä, mutta silti kaikkialta löytyy vain virtuaalisia quartereita. Kuvienkaan löytäminen ei ole sen haastavampaa kuin quartereille. Liekö ajatus quarterista ainoana oikeana westernratsuna vain niin vahva tai sitten ihmiset eivät ole edes tiedostaneet criollon olemassaoloa. Muutamia yksilöitä on virtuaalimaailmassa kuitenkin aina löytynyt, Ionicissa on yksi criollo-ori tainnut olla ja muutamalla muullakin tallilla löytyy muutama hassu yksilö.

Criollo on alunperin Argentiinasta kotoisin oleva rotu, joka jää säkäkorkeudeltaan keskimääräisesti sinne 145cm:n tienoille, eli alle hevoskoon. Oikeassa elämässä rotua on kuitenkin alettu kokonsa puolesta hieman kasvattamaan, ja Lymiessäkin on tähän pyritty, eli löytyy 150cm:n ja ylikin olevia criolloja, ja Argentiinalaisista nimistä saa vaikka minkälaisia hienoja nimiä aikaan.

Käyttöominaisuuksiltaan criollot ovat monipuolisia. Ne ovat vahvoja ja kestäviä hevosia, ja vaikka niitä suurelta osin karjaratsuina käytetään, ei western-, matka- tai yleisratsun toimet rodulle tuota vaikeuksia. Lymien hevoset taitavat pääsääntöisesti olla westernratsuja, vaikka haaveilen vielä criollosta matkaratsuna, ja ehkä saan tämän toteutettukin joku vuosi. Esimerkiksi EVM-sukuinen Quintiliana on kilpaillut lännenratsastuksessa jonkin verran, ilman yhtään sijoitusta. Suunnittelenkin vaihtavani tämän matkaratsuksi, lajiin tutustuminen kun muutenkin kiinnostaa ja lahjattomalla lännenratsulla nyt kukaan tee mitään.

Värifriikeillekkin rodulla on annettavaa, vaikkei se tietenkään aivan vertoja vedä walkereille sun muille perlinoine ja muina hienoine erikoisväreineen. Yleisin väri criollossa taitaa olla hallakko, mutta päistärikköä, voikkoja, kirjavia ja kimoja löytyy, tietenkin perusvärien mustan, ruunikon ja rautiaan lisäksi.

Lymiessä on criolloja aina ollut, mutta jostakin syystä niiden kasvatus ei ole ikinä päässyt alkuun.
Rodun piristykseksi ja vahvistukseksi toinkin kaksi EVM-sukuista criolloa, orin ja tamman, jotka kumpikin ovat entisiä pooloponeja Iso-Britanniasta.

Yksipolvinen Izarre De Lymie on ensimmäinen talliin syntynyt ja jäänyt criollokasvatti ja kyseisten pooloponien jälkeläinen. Ja ostipa Birch Birk Ranchikin yhden criollokasvatin, Sancia Lymien, kun etsi talliin lisävahvistusta westernhevosille. Kaksi kasvattia ei ole huima suoritus, mutta jostakinhan  se on aloitettava.

Tilannekatsaus 1/2016

Olen kasvattanut harvinaisia jo vuodesta 2013. En aktiivisesti, mutta vieläkin käytän ensimmäisen nimettömän suurtallini hevosia jalostukseen, ja teetän niillä jo kauan sitten syntyneitä hevosia Lymieen. Tähän kolmeen vuoteen on ehtinytkin mahtunut paljon. Kolme konerikkoa, välillä oli hetkiä ettei ollut edes puhelinta useampaan kuukauteen, joten ote hieman lipsui virtuaalihevosteluun. Ja osoitetta olen joutunut Lymielläkin vaihtamaan kolme, vai neljä kertaa peräti, koska aina sivutila on loppunut. Nyt käytän jotain aivan uppo-outoa hostia, mutta paremman puuttessa se menee, eikä tila vielä ainakaan ole varoitellut loppumistaan.

Nyt olen ottanut työkseni laittaa Lymien suurpäivitykseen. Hevoslistaukset pissivät pahasti ja kasvatit laahaavat jäljessä, ja siihen olisi saatava muutos. Tällä hetkellä muutama rotu on jo saatu järjestykseen.

• Venäjänratsuhevost olen saanut jo siistittyä. Itse asiassa olen aika tyytyväinen jo rodun tilanteeseen. 11 oria ja 16 tammaa. Sukupolvissa ollaan vasta toisella kierroksella, mutta ehkä pian syntyy ensimmäiset 3-polviset venäläisetkin. Toistaiseksi ei tämän rodun kanssa ongelmia näy, kuvia löytyy, hätätilanteessa muitakin kasvattajia.(Hyi minua, mikä ajattelutapa)

• Murgenhevosillakin menee myös aika hyvin, vaikka populaatio onkin paljon pienempi. Viisi tammaa ja kymmenen oria, eli sukupuolijakaumakin on hieman vinksallaan. Tammojen kanssa ongelmana on paha kuvapula, mutta silti neljä kaksipolvista on jo talliin saatu. Ei kuulosta välttämättä suurelta saavutukselta, mutta minusta se on hienoa, alkutilanteeseen verrattuna.

• Appaloosasta taas en ikinä ole rotuna pitänyt, en tiedä miksi. Silti, se vain kasvaa ja kasvaa koko ajan tallin suurimmaksi roduksi. Jossain on vikaa. Ei ainakaan rodussa, koska kaunis ja monipuolinen rotu. Haluaisin välillä koko rodusta hankkiutua eroon, mutta toisaalta, eihän se mitään maksa vaikka tallissa roikkuvat, ja lisääntyvätkin kuin itsestään. Ehkä se appaloosakärpänen sitten jossain vaiheessa puree.

• Campolinoja oli pakko saada (taas) talliin, olenhan niitä aina ihastellut. Kuvapula on todella akuutti, mutta täytyy vain keksiä jotain. On se niin komea rotu, etten siitä mielelläni luopuisi.

• Marwari on neljäs rotu, johon olen yrittänyt tässä panostaa. Kaunis ja omaleimainen rotu. Kuvia löytyy, toisia kasvattajiakin taisi olla, jos en väärin muista. En ymmärrä, miksi aina marwarini, aikaisemmat yritykseni niitä kasvattaa, ovat jämähtäneet paikoilleen siihen tuontihevosten keksimisen jälkeen

• Noniuksella menee hyvin, kuten aina. Tammoille toivoisin hieman enemmän kuvia löytyvän, mutta pärjää sitä näinkin.

Harvinaisten rotujen tilanne virtuaalimaailmassa

Harvinaiset rodut ovat aina olleet nimensä mukaisesti harvinaisia. Ja nyt kun virtuaalimaailma on muutenkin hieman taantunut, kuinka sitten harvinaisten rotujen ystävillä menee, kun he muutenkin ovat kiven alla.

Venäjänratsuhevosista on ainakin hevostalli.netin virtuaalifoorumilla puhuttu, ja Norpatar yrittää ilmeisesti luotsata rotua tunnetumpaan suuntaan. Tallista löytyy useampi venäläinen, lähinnä suvuttomia, mutta yksi suvullinen Trze-kasvattikin löytyy. Venäjänratsuhevosia kun ei liiaksi voi sanoa olevan, niin jokainen yksilö on jo arvokas.

Amerikkalaiset rodut, eli morganit, quarterit yms. ovat virtuaalimaailmassa omistajineen vielä aktiivisia, toisaalta mikseivät olisi. Onhan amerikkalaiset rodut saaneet jo sen verran vahvan jalansijan virtuaalimaailman rodustosta, etteivät ne nyt ihan vähällä katoakkaan. Samat nimet ja tallit vieläkin jaksavat, uusia nimiä tosin ei hetkeen ole näkynyt, mikä tietenkin on harmi. Kuten myös se, että oma into amerikkalaisia rotuja kohtaan on hieman laantunut.

Harvinaisten kuvien tilanne

Kuulen usein(heh, siis luen), että harvinaisia ei halua/uskalla harrastaa, koska kuvia ei löydy. Ja tämä on taas minun mielestäni ehdottomasti kehnoin syy olla harrastamatta harvinaisia rotuja. Ehkä hieman enemmän vaivaa se kuvien metsästäminen voi kyllä tuottaa, mutta että vaikeaa? Tai että ihan mahdotonta? Ehei.

Itsellä toistaiseksi vielä menee kuvien kanssa hyvin. Ei juurikaan ole vielä tullut puutteita, mutta toisaalta olenkin rotujeni kanssa vasta toisessa, maksimissaan kolmannessa sukupolvessa omia kasvatteja, että eiköhän se kuvapulakin ole siellä tulossa.

Mutta kuten sanoin, toistaiseksi menee vielä hyvin. Esimerkiksi seuraavilla roduilla menee ihan ruilakasti, tavalla tai toisella.

• Camargue - Kuvia löytyy runsaasti, varsinkin jos vähääkään höllää vaatimuksiaan laadun suhteen. Löytyy huonolaatuista ja rakeista kuvaa, mutaisia hevosia, rakennekukkasia ja kaikkea tältä väliltä. Oikeasti laadukkaat rakennekuvat ovat harvassa. Tämä ei onneksi minua haittaa, sillä camarguehan on niin käyttöratsu kuinhevonen vain voi olla. Liikekuvat ovat sitä paitsi vähintään yhtä hienoja kuin rakennekuvat, vaikka niillä ei näyttelyihin asiaa olekkaan. Toisinaan käytössä on vain kimojen ponien ja hevosten kuvia, jotka omaan silmään kuitenkin camrguesta helposti menevät, vaikka jostakin syystä pyrinkin 99% käyttämään vain aitojen rotuponien kuvia. Kuvapulaa ei siis toistaiseksi ainakaan camargueilla ole.

• Nonius - Kuvia löytyy kohtalaisen hyvin, toistaiseksi. Ja ainakin jos uskaltaa käyttää samasta hevosesta useampiakin kuvia, ja toisinaan soveltaa jonkun tumman rakennehirviöpuoliverisen kuvien kanssa. Pikku hiljaa silti alkaa hirvittää, mitenhän tässä käy, kun kuvat alkavat loppumaan. Pitäänee varmaan alkaa piirtämään, tai höllätä tuota, että kuvassa pitäisi aito nonius oikeasti olla.

• Murge - Kuvia löytyy oreille runsaastikin, mutta tammat tuottavat jo hieman ongelmia. Tästä varmaan johtuukin, miksi murgenhevosilla(kin) orikasvatteja syntyy rutkasti enemmän kuin tammoja. Muutama uusi kuvalupa ei olisi kyllä pahitteeksi. Pitääkin laittaa listalle.

• Venäjänratsuhevonen - Kuvia löytyy. Ihan rotunsa oikeita edustajia löytyy mukavasti, mutta vaihtelunkin vuoksi sallitaan kuvat myös kevyemmistä, mustista puoliverisistä, joiden ulkonäössä kuitenkin vaadin olla sitä "jotain". Mitään tavallista pullapuokkia en venäjänratsuhevosen kuvaksi sentään ikinä ilkeäisi laittaa.

• Clevelandinruunikko - Heh. Yksi lempiroduistani, mutta ainuttakaan kuvalupaa en ole kuudessa vuodessa saanut tehtyä. Hieman hävettää kyllä myöntää, etten edes tiedä mitä kaikkea tallin clevelandien kuvissa seikkailee. jotkut voivat ihan sattumalta olla rotunsa edustajia, mutta muuten kuvat ovat vähän sieltä täältä ongittu. Tähän pitäisi kyllä laittaa muutos...