Jälkeläisten määrät hevosilla laskussa?

Tuli mieleen taas hevostalli.netissä selaillessa, kun lähiaikoina tullut useampaankin ihmettelyn aiheeseen. Otsikossa mainostetaan "Tarjotaan viimeisen kerran jalostukseen se ja se ori", ja kun katson orien sivuilta, niillä on ennestään yksi tai kaksi jälkeläistä.

Ja tämähän on taas hyvin tuttu ja usein pinnalle oleva mietinnän aihe virtuaalimaailmassa ja mielipiteitähän on asiaan monia.

Mutta mitä olen hevosia katsellut, tuntuvat jälkeläismäärät jäävän oikeasti sinne pariin kappaleeseen.

IRL-elämässähän suosittujen orien jälkeläismäärät nousevat helposti useihin satoihin. Ja parhaimmilla siitostammoilla saattaa helposti syntyä se 10-16 varsaa. Toisin sanoen, en ymmärrä miksi virtuaalimaailmassa pelätään käyttää hevosia jalostukseen useammin kuin kerran pari, varsinkaan oria. Itse saatan jopa samasta yhdistelmästä teettää kaksi tai kolmekin varsaa hyvällä omatunnolla.

Onko syynä se, ettei haluta hevosesta "massanimeä", jota muutaman sukupolven päästä vältellään sukutauluissa, kun se joka toisessa tulisi vastaan. Suomenhevosissa toisinaan törmäsin aikoinaan tähän ongelmaan kyllä, taisi olla pari Lakealaista oria jotka olivat melkein jokaisen potentiaalisen kumppaniehdokkaan sukutaulussa. Mutta silti jälkeläismäärät olivat siellä viiden yläpuolella, eikä sukupolven tai parin jälkeen ne nimet enää siellä olleet häiritsemässä. Nopeaa ja ohimenevää.

Vai onko varsojen myyminen nykyään niin hankalaa, että mielummin pidetään varsamäärät pieninä?

Mene ja tiedä.

Itse ainakin ajattelen niin, että hevonen, olkoot kuinka hienot kuvat ja meriitit eläessään, ei se kuopattuaan jää juuri kenenkään muistiin. Ellei sitten ole todella upeasta tai esimerkiksi nimen mukaan muistettavasta hevosesta (esim. Kyrpäjyrä) kyse. Hevonen ei jää muistiin muuten kuin linkkinä jälkeläistensä sukutauluihin, tai näin minä ainakin ajattelen. Ja vielä kun harvinaisia rotuja kasvattaa, tahtoo, ainakin minä, teettää jälkeläisiä melkein jokaisesta mahdollisesta yksilöstä, niitä yksilöitä kun ei toistaiseksi liikaa ole. Tai ainkin niin kauan, että jalostuspohjaa alkaa laajemminkin omasta tallista löytymään.

Aloin tuossa laskemaan omien hevosten jälkeläismääriä, mutta muutaman rodun selattuani jätin asian siihen. Enhän minä laiskana ole joidenkin hevosten jälkeläisiä ikinä saanut edes sivuille lisättyä, vaikka kyseinen hevonen suvuissa jo kolmannessa sukupolvessa seikkailisi. En siis saanut vertailukohtaa tai nostella vielä pikkurilliäni.

Muutaman eniten jälkeläisiä saanen muumion sain kerättyä, onko niillekkään kaikkia jälkeläisiä saatu merkittyä, mutta vielä olisi ainakin tarkoitus tuplata jälkeläisten määrät näilläkin ennen kuoppaamista. Voi olla, että tapani voi kostautua joskus, mutta parhaiten opin kantapään kautta kokemalla.

Appaloosatamma Nikita Dolan vm- 2014 - 4 jälkeläistä
Ahaltektamma Boydalo Nina vm- 2014 - 5 jälkeläistä
Curlytamma Red Sienna vm- 2014 - 3 jälkeläistä
Criollo-ori Toro di Vidal vm- 2014 - 4 jälkeläistä
Venäjänratsuori Semyon vm- 2014 - 6 jälkeläistä

Ja näitä katsellessani, voisinkin lisätä to-do-listan kärkeen jälkeläisten lisäämisen sivulle, kröhöm. Ehkä palaan aiheeseen, jahka olen sen saanut tehtyä.

Hitaasti mutta varmasti

Vaikka yritän kasvattaa harvinaisia, olen yrittänyt jo monta vuotta, tuntuu etten etene sukutauluissa yhtään. Toisin sanoen pitkäsukuisimmat kasvattini ovat maksimissaan kolmepolvisia. Syytän tästä toki tietokonerikkojani(4 kpl...), sairaalassa oloa ja kaikkea  tälläistä. Niin, ja unohtamatta tietenkään kaikkia hevosia ja sen hetkisiä kasvatteja, jotka katosivat yhden domainin lopetettua...

Ja itse asiaan.

Appaloosista löytyy 1-polvisia kasvatteja paljon, tähän olen ihan tyytyväinen, mutta kaksipolvisia vain yksi ainokainen, kaunis pikkutamma Blackbird Lymie, vaikkakin isänään Rautkymin ori. Toisaalta, appaloosa ei ikinä ole ollut kiinnostavien rotujen top 10-listalla, joten ihmettelen aina rodun suurta lukumäärää, kun se vain itsestään kasvaa ja kasvaa...

Ahaltek on kiinnostaava rotu, mutta tammojen kanssa kuvapuute on huutava, ja ilman tammoja on paha kasvattaa. Kaksipolvisia kasvatteja löytyy neljä kappaletta, orit Maxim, Nikolay, Mihailovka ja Sashelie. Kaikki tietenkin sen verran saman sukuisia, ettei näillä kyllä kasvatuksessa pitkälle pötkitä.

Criolloissa pisimmällä ovat Juan di Lymie täyssiskonsa Izela de Lymien kanssa, kaksipolvisia kummatkin. Tämän rodun kanssa en juuri stressaa. Opettelen westernin saloihin ja criollojen kanssa se käy helposti. Lisäksi nykyisin tätä rotua löytyy muiltakin kasvattajilta, joten aivan yksin emme ojassa rodun kanssa ole.

Noniukset ovat kiinnostuksen kanssa hieman tauolla, kolme kaksipolvista löytyy, on erisukuisia ja niin edelleen. Silti kasvatus junnaa paikoillaan.

Pasofinot vetelevät yksipolvisissa vasta, ei siinä mitään, melko uusi rotu tallissa.

Venäjänratsuhevosista pitkäsukuisin on kolmepolvinen tamma Funyala Lymie. Jos oikein haluaisi, tästä rodustahan saisi vaikka kuinka monta sukupolvea aikaan, mutta hieman jarruttelen, koska osalle hevosille haluaisin hieman kilpailuja(näyttelyuraa) alle, syystä x.

Marwareissa kaksipolvinen ori Devident Lymie. Ei tälläkään rodulla mikään kiire oikein minnekkään, hiljaa hyvä tulee.

Kaspianponeista pitkäsukuisimmat ovat kolmepolvisia/2½-polvisia, kaikki aikalailla sukua keskenään. Orit Jildeniz ja Jawell sekä tammat Ninyn ja Jamileh.

Melkein unohdin listata american cream draftit. Eli komea kolmepolvinen orimme Skyfall KNC. Tälle tammojen löytäminen tulee olemaan kiven takana, mutta onneksi voi kasvattaa sellaisen itse. Ongelmaa tosin siirretty tällä vain yhdellä sukupolvella, seuraavaksi mietiskelen mitä teen yhden neljäpolvisen creamin kanssa.

Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että pitkälle ei olla viidessä vuodessa ehditty. Toisaalta, mitä sitä kiirehtimään esimerkiksi kahdeksan polvista criollo-oria, koska sille ei varmasti saisi lähitulevaisuudessa morsianta kasvattua/löydettyä, koska ei pitkäsukuisia criolloja ole olemassakaan. Keskityn siis mielelläni monessa rodussa luomaan laajaa alkukantaa rodulle, joissa juurikaan ei muita yksilöitä muilta harrastajilta löydy. Eli kasvatuksessa edetään hitaasti mutta varmasti.

Ps. Ja jos joku tästä evm/lyhytsukuisten hevosten määrästä joku keksii, että pelkään pitkäsukuisia hevosia, niin keksikööt vain. Ostaisin kuitenkin enemmän kuin mielellään kolmepolvisia campolinoja, neljäpolvisia camargueita ja american cream drafteja, saa tulla tarjoamaan enemmän kuin mielellään.