torstai 16. helmikuuta 2017

Kabardiininhevonen

Innostuin yös tunteina lukemaan matkakertomusta Venäjän Kaukasukselta, ja mitkä olivatkaan mainittuina matkaratsuina? No kabardiinit tietenkin. Ja siitä se sitten alkoi. Nimittäin pienen lisätiedon hankkiminen rodusta. Olen aikaisemminkin rotua omistanut, mutta nyt pitkästä aikaa innostuin zuzulen kuvagallerian avustuksella tuomaan muutaman kabardiinin taas hevoslaumaa värittämään. Virtuaalitalleista ja siitä missä mennään, kirjoitan ihan oman postauksen, mutta hehkutetaanpa nyt kabardiinia! Ja jos(kun) löytyy virheellistä tietoa, oikaiskaa ihmeessä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Venäjällä, Pohjois-Kaukasiassa kasvatetaan hevosrotua nimeltä kabardiini. Kabardiini on paikallinen vuoristorotu, joka tunnetaan erinomaisesta varmajalkaisuudestaan, kestäävyydestään, terveydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu ja arvostettu vuoristorotu, jota on käytetty vuoristossa ratsuna jo 400 vuoden ajan. Kabardiinit polveutuvat alkuperäisistä vuoristohevosista (Nogai, kalmuk, baskiiri, don, mongolian), joita on risteytetty arabi-, turkmeeni- ja karabahinhevosten kanssa.


Väriltään kabardiinit ovat yleensä ruunikoita, tummanruunikoita tai mustia ja ilman merkkejä. Rodussa löytyy kuitenkin esimerkiksi kimoja yksilöitä, joissa näkyy ahaltekin vaikutus rotuun, mutta se ei ole erityisen toivottavaa.

Kabardiininhevosia pidetään lähinnä ratsuina, ja se soveltuvatkin kestävyytensä ja rakenteensa ansiosta esimerkiksi matka- tai esteratsastukseen, mutta ovat rodusta löytyy myös valjakkohevosia.
Luonteeltaan rotua kuvaillaan nöyräksi ja nopeaksi oppimaan, ja rodulla on loistava suuntavaisto.

Malkinského Stud (Malkinski konezavod) on kabardiinien jalostuksessa ollut keskeinen paikka. Valitettavasti parikymmentä vuotta sitten taloudelliset muutokset Venäjällä alkoivat mennä huonompaan suuntaan, ja hevosjalostus loppui melkein kokonaan.  Aitauksia on purettu ja rakennukset olivat alkaneet rapistua. Vasta muutama vuosi sitten tilanne alkoi muuttua, kun siittola siirtyi yksityiseen omistukseen ja nykyiset omistajat ovat tehneet huomattavia ponnistuksia jälleenrakentamiseen ja siittolan palauttamisen tarkoitukseensa.


Siittola on perustettu vuonna 1870 ja iältään jo yli 140-vuotias, ja hevoskasvatus siellä jatkuu. Tallipihalla seisoo kolme historiallista, alkuperäistä rakennusta, joista yhdessä asustavat tallin orit. Keväällä jokainen siitosori saa oman tammalauman, jossa on yleensä 20-25 tammaa. Orit saavat laumoineen laiduntaa vuoristolaitumilla aina huhtikuusta ensimmäisiin lumisateisiin asti. Tälläisiä hevosryhmiä kutsutaan Kaukasuksella nimeltä "kosjaku" tai "tabuuni".

Vuoristossa hevoset laiduntavat jopa 3000 metriä merenpinnan yläpuolella ilman tuulensuojia. Rotu onkin karaistunut ja säänkestävä, ja pärjäävät minimaalisella hoidolla laidunaikaan. Paimenet huolehtivat lähinnä susien tai viereiden orien karkoituksesta. Hevosille viedään talvisin heinää, jos laumat eivät löydä tarpeeksi ravintoa itselleen, mutta niin kauan kuin olosuhteet sallivat, laiduntavat ne ruohoa itsekseen.


Jotkut siittolat ovat todella suuria, ja hevoslukumäärä voi ylittää tuhatkin päätä. Nuoret orit laiduntavat omissa laumoissaan. Talven tullen hevosten palattua vuoristosta kesällä syntyneet varsat myydään, teurastetaan ja tietysti osaa jää tilalle kasvamaan.

Vaikka hevoset laiduntavatkin vuoristossa melko vapaasti, rotua myös kasvatetaan ja jalostetaan. Kabardiinienkin kohdalla linjat, valinnat, testaukset ja kantakirjat ovat keskeisiä käsitteitä.

Kabardiiniori Malkinského Studin Igor voitti matkaratsaskuksessa 160 kilometrin matkan ja kabardiinit ovat muutenkin pärjänneet kansainvälisissä kilpailuissa. Mm. EM:ssä
Dubaissa 2005 sija 27 ja 2004 Saksassa toinen sija.
8-vuotias ori  Ašabeja voitti Moskovassa 120 kilometrin matkan ja useissa muissa kilpailuissa 90 kilometriä.

Kabardiinit voidaan jakaa kolmeen pääasialliseen alatyyppiin.
Perustyyppi on hallitseva; tyypillinen, lihaksikas vuoristoratsu.
Itämainen; hevosissa näkyy selvästi arabialainen vaikutus.
Raskas tyyppi: Muita suurempia ja vankkaluustoisempia, vaunuhevosmaisia.

Ulkomuoto

  • Voimakas, lihaksikas
  • Pienikokoinen hevonen, säkäkorkeus noin 150cm
  • Pää on pitkä ja voi olla hieman kyömy sivuprofiili
  • Lyhyt suora selkä
  • Raajat voimakkaat ja kaviot hyvät
  • Takajalat yleensä käyrät
Kabardiineja ratsuina:

Kabardiinilauma:


Svet koní 2/2010

2 kommenttia:

  1. Kabardinhevonen on kyllä hieno rotu (näin taidan sanoa kyllä lähes kaikista roduista, mutta minkäs minä sille voin jos kaikki ovat hienoja...), harmi ettei itsellä ole koskaan innostus riittänyt koskaan sen enempään kuin satunnaiseen kasvatteluun. Tällä hetkellä Ionicissa ei ole yhtään kabardiinia, hankkiuduin niistä viimeisistäkin taannoin eroon kun ne roikkuivat tyhjänpanttina tallissa. RBSH:iden suvuista niitä löytää, rotuhan on sallittu RBSH-jalostuksessa. Tämä teksti sai tosin taas sormet syyhyämään, että jos nyt vaikka muutaman kabardin taas hommaisi jostain...

    (ps. Kiva että blogi on edelleen hengissä!)

    VastaaPoista
  2. Mulla oli joskus 2005-2007 kabardiineja Cipofüzo-nimisessä tallissa, joka kasvatti kabardiineja nimellä Cipo's. Näköjään muutama kasvatti rekisteröity VRL:äänkin. Mun kabardiinikasvatuksesta ei varmasti ole enää mitään jäljellä pari merkintää VRL:ssä lukuunottamatta, mutta hienoa, että rotua silti löytyy vielä/taas vähän virtuaalimaailmasta!

    VastaaPoista