Mitä on tapahtunut suomenhevosten nimille?

//Kirjoitus saattaa sisältää rumaa kieltä ja rumia mielipiteitä//

Hevostalli.netissä oli keskustelu virtuaalihevosten nimistä, lähinnä siitä, että missä menee hyvän maun raja nimeämisen suhteen. Koska en jaksa kuitenkaan topaan kommentoida, ja jos kommentoisin, siitä tulisi liian pitkä liiruslaarus, joten laitan tänne blogiin oman mielipiteeni asiasta, tosin koskien vain suomenhevosten nimiä.

Varmasti kaikille tuttu nimi Kyrpäjyrä tuli tietenkin heti mainittua, kuten varmasti jokaisessa aiheessa, joka vain v-hevosten nimiä ja niiden kauheutta käsittelee. Keskustelussa oli myös mainittuna melkein kaikki nimet, joihin törmätessä olen pudistellut päätäni epäuskoisesti, että kuka haluaisi vapaaehtoisesti nimetä hevosensa näin.

Väkisinmakuupussi
Todella mautonta vitsailla raiskauksella

Pärssuti
Miksei nimeksi suoraan vaikka Paskapökäle?

Kettulan En Oo Homo
Kuulema kappaleen nimi, ikinä kuullutkaan. Vaikka homo-sana ei ruma olekkaan, kaikki En Oo Keltainen Vaa Sininen-tyylillä nimetyt hevoset ovat kaikki plääh ja typerän näköisiä. Ehkä yhteen tai kahteen hyvin nimettyyn olen törmännyt elämäni aikana.

En ole mielestäni vetänyt kukkahattuani vielä liian syvälle päähän, vaan "pikkutuhmat" nimet voivat olla myös kekseliäitä ja hauskoja. Nämä eivät vain mielestäni enää olleet lähelläkään sellaisia.

Asiasta oli ht.netissä melko yhtenäinen mielipide, että törkeitä ja mauttomia nimiä tuollaiset, täällä kun käy noita lapsiakin... No, tuohon voisin sanoa, että niitä rumia sanoja kuulee kyllä jo eskarissa, joskus kotona ja kaupungillakin. Mutta enemmän miettisin sitä, minkälaisen kuvan tuollainen nimeämistyyli antaa siitä virtuaalihevosen omistajasta ja koko virtuaaliyhteisöstä, kun joku hevosen omistaja törmää hevosensa kuviin En Oo Paskaa Syäny-nimisen virtuaalihevosen sivuilla...

Tai ehkä törkeästi nimettyjen hevosten omistajat ovat jo hevosia keksiessään tajunneet, ettei heidän hevosestaan ikinä tule tunnettua, kuuluisaa ja mieleen jäänyttä hevosta muuten, joten hänen täytyy saada se aikaan törkeällä nimellä. Mainosta se huonokin mainos on, vai?

Kirjoituksen otsikosta suoraan, mitä oikein on tapahtunut suomenhevosten nimille?

Ennen nimet olivat tyyliltään: Valovoima, Valon Voima, Taikatappura jne.

Nykyään: Valovoimaa Ihku Jee Daa! HippeliHeiHei Viinaa, Salarakastajatar Varpaankynsisieni, Väkisinmakuupussi, M1ssi P1ssinen jne. En enää ihmettele, jos törmään Virtsankarkailu-nimiseen suomenhevoseen. Tai oreihin Penispumppu ja Ählämi.

Vaikka virtuaalimaailmassa ollaankin, mielestäni kerta kaikkiaan järkyttävän törkeän näköistä. Onneksi en suomenhevosia enää harrasta, niin ei tarvitse katsoa, minkä nimisiä hirviöitä siellä suvussa tulisikaan vastaan.

Onneksi vielä kuitenkin suurinosa suomenhevoskasvattajista nimeää hevosensa rodulleen arvoisella tavalla, olemalla silti kekseliäitä nimien suhteen.

Joku kommentoi, ettei pidä liian hempeistä kukkaiskeiju-tyylisistä nimistä, esimerkiksi Liinavan Sinivuokot yms. vaan nimissä pitää olla särmää. No, onhan Pärssuti esimerkiksi oiva valinta, onhan vessapaperissakin kulmat.

Pahoitin tietenkin mieleni vain suomenhevosten nimistä, mutta pakko sanoa, että kyllä jättäisin ostamatta vaikka morganorin nimeltä "Im Not Gay Man".

Ja tämähän on vain minun mielipiteeni aiheeseen. Ja kyllä, kokonainen vesimelonipelto on nenässäni.

Ja tätä kirjoittaessa tuli mieleen nimi Racastax, voisin melkein jonkun venäläisen vaikka sillä nimetä.

Ja ei minulla muuta.

Puoliveristen kuvat harvinaisilla, plääh

Olen yleensä todella tarkka, että harvinisen rodun edustajan kuva näyttää rodunomaiselta. Miksi?

Yksi suurimmista syistä miksi ihastuin harvinaisiin, on juuri ne kuvat. Suomenhevosia, lämminverisiä, shetlanninponeja yms. pääsen ihailemaan kotikonnuillakin. Lusitanot, criollot ja sen sellaiset sen sijaan olisivat varsinaista herkkua nähdä livenä. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt  kuviin ja niiden ihailemiseen.

Lisäksi nykyään tuntuu, että joka toisella hevosella on samat kuvat. Ei siinä mitään, vapaasti kopioitavat kuvat kunniaan, mutta kun joka toinen suomenhevonen näyttä Pirjo Paanasen kuvaamalta suomenhevoselta, alkaa se yksilöllisyys hevosiin kadota. Tai näin minä ainakin asian koen. Olisi outoa omistaa vaikka suomenhevonen, jonka joka toinen sukulainen sukutaulussa omistaisi Voiveikon kuvat, ja vielä samanlaiset rakennekuvat samaisella paikalla kuvattuna. Tai pitää tallissa seitsemää eri suomenhevosta, joilla kuudella olisi samasta hevosesta kuvat, siltä samalta Vermon nurmikentältä kuvattuja.

Kun näen uuden tallin mainostavan itseään ja harvinaisia rotuja, ensimmäisenä tietenkin syöksyn  ihailemaan ja tutkimaan hevosten kuvia. Liian usein tulee kuitenkin vastaan doneja, jotka näyttävät naapurin Martan 18-vuotiaan puoliveriseltä roikkuvine mahoineen ja olevan niin kaukana kaikesta siitä, mitä odotan donin nähdessäni (kiiltävää karvaa, ehkä rujoa rakennetta jne.) Toisin sanoen furiosojen, noniusten, frederiksborgien ja donien kuvien tilalla, edes rotuja muistuttavien, tilalla on samanlaiset massapuoliverisen kuvat,  kuin millä tahansa siansaksapuoliverisellä. Ei näin.