Kuvapläjäys, kun muuta ei ole...

Pitkästä aikaa ehdin/jaksan blogiin jotain raapustaa. Tietenkään en koko syksyn aikana ole virtuaalihevosia ehtinyt juuri sekunttia kauempaa miettiä, mutta en ole ainakaan unohtanut niitä. IRL-elämässä vain kiirettä riittää, aloitin uuden alan opiskelun, hankin koiran ja sen sellaista.

Koulun alettua olen kuitenkin ehtinyt taas keskittyä rakkaimpaan harrasteluuni, nimittäin siihen piirtämiseen. ja etenkin piirtämiseen lyijykynällä. Koska ei kerrottavaa virtuaalipuolelta muuten ole, ajattelin esitellä osan syksyn raapustuksistani. Piirtäessäni olen tietenkin ajatellut rotuja, joiden kuvia voisin omilla hevosilla hyödyntää, ja joskus tulevaisuudessa kun ne valmiiksi saan, tulen varmasti niille virtuaali-identiteetit keksimään.

PRE-ori, yksi lemppareistani ikinä.

Kuvaa piirtäessä ajattelin valjakkohevosen ajo-opetusta, en vain tiedä näyttääkö se tältä, mutta kai se samalla periaatteella toimii kuin ravivarsojen opetuskin. Rotu aivan tuntematon, jos en muuta keksi, tungen sen vaikka angloarabiksi.

Tästä suunnittelin clevelandinruunikkoa.

Marwari hiekassa. Tästä pidän.

Taitaa olla PRE.

Poitiu-tamma kiskomassa jotain. En vielä tiedä mitä, siitä tulee joko kärryt, reki tahi jotain. Hevosen jaloista pidän ja pääkin ihan ok, omaan silmään näyttää jopa hieman poitoulta.

Raskas neuvostoliiton hevonen tai joku sellainen. Tässä pidän mittasuhteista ja rakenteesta, ihan siedettäviä.

Raskaamman sarjan vladimirintyöhevonen.

Esittää vjatkanponia. Aluksi kyllä aivan eri rotua olin piirtämässä, mutta tähän se päätyi.

Campolino-ori, väritystekniikkana sitä sun tätä. Harjoittelin tussin käyttöä, mutta huomasin omistavani aivan liian paksuja tusseja. Jos tässä piirroksessa muuta hyvää ollut, niin ainakin laitoin ohuet tussit ostoslistalle. Tämä ja seuraavat väritetyt kuvat ovat kaikki olleet aikaisemmin lyijykynätöitä, mutta tulin pilanneeksi ne värityskokeilulla.(Ei vaan, pitäähän sitä värittämistä joskus johonkin harjoitella)

Criollo-tamma. Ensimmäinen puuvärityö varmaan miljoonaan vuoteen ja se näkyy. En ole hevosen rakenteeseenkaan aivan satasella tyytyväinen, mutta menettelee. Kyllä sen tammaksi tunnistaa ainakin. Väritys vielä kesken,

Tämän oli tarkoitus olla puuvärein tehty kaunis marwari aavikkomaisemassa. No, onnistuin söhäisemään mustalla tussilla hevosen kankkusta niin, että vedin koko värityksen uusiksi pastilleilla. Tämä odottaa vieläkin viimeistelyä, eikä rakennekkaan mikään kaunis ole. Ja mihin ihme suuntaan nuo takajalat ovat kävelemässä?

Ja tämä on vain täytekuvana, kokeilin piirtää härkää, ja kuten näkyy, ihmisten piirtämistä pitäisi harjoitella... Ja härkien. Ja maisemia.

Ehkä niitä virtuaalihevosia ehtii sitten joululomalla puuhastelemaan.

Taas uusia piirroksia, dongola ja muutama muu

Pidän piirtämisestä, pidän harvinaisista roduista. Olen saanut yhdistettyä ne tähän harrastukseen nyt loistavasti. Viikonloppuisin kun tartun kynään, tuntuu että piirrustuksia vain tulee ja tulee.

Uusin työ ja knabstrup. Olen aivan rakastunut näihin täplähevosten piirtämisiin. 

Tästä piti tulla american cream draft, mutta muistuttaa voikkoa suomenhevosta enemmän. 

Vjatkanponiori.

Campolino. Väriltään ruunivoikko? Kaiketi sallittu, unohdin tarkistaa/muistaa.

Ruunivoikko frederiksborg. Vielä odottaa viimeistelyjä.

Piirsin tämän joskus ketunmetsästyskilpailujen innoittamana, mutta unohdin lopulta osallistua niihin kisoihin. Kuvittelin piirtäessäni tämän clevelandinruunikoksi, mutten enää tiedä näyttääkö se siltä.

Ionicin ja Latun dongoloiden innoittama. Aivan ihastuttavia hevosia piirtää ja saa olla niin vänkäsäärtä kuin haluaa. Tämän lahjoittaisin mielelläni vaikka Ioniciin, jos vain värien puolesta passaa ja muuten ulkonäöltään kelpaa. Ruunivoikolta väritys omaan silmääni näyttää, ja dongoloista nyt ajattelin, että niistä voi melkein väriä kuin väriä löytyä.

Noh, kuvia siis tulee, mutten ikinä tunnu niitä käyttöön asti itse saavan. Olenkin alkanut miettimään, pitäisikö minun laittaa piirrokset "vapaasti kopioitaviksi", lähinnä harvinaisten rotujen kasvattajia auttamaan. Käyttäisikö kukaan edes niitä? Saisinko heristävää sormea piirroshevosten omistajilta, koska yleensä piirroshevosten plussista sanotaan, että jokainen on omanlaisensa jne.

Toinen vaihtoehto mitä olen miettinyt, on kuvien "tilauspiirtäminen", ilmaiseksi tietenkin, koska en luonteilla ja valmennuksilla juuri mitään tee.

Ja viimeisimpänä olen ajatellut, jos lisäisin Lymien kasvattien ostajille mahdollisuuden saada piirroskuva kasvatin mukaan. Sitten heräsin unestani ja muistin ettei kukaan kasvatteja osta, joten kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa jää vielä käytettäväksi.

Hmm.

Ja blogihan on viimeaikoina ollut hiljaisella ja saanut nauttia lähinnä piirroksista ja niiden julkaisusta, koska toistaiseksi en kotitietokoneella ole ollut/päässyt/ehtinyt, mutta toivottavasti joskus saisin sen ensimmäisen piirroshevoseni tehtyä ja tallia muutenkin päiviteltyä. Puhelimella näiden kirjoittelut ja selailut alkavat jo tympiä.

Kymmenen pientä piirroskuvaa

Tinúvelin blogia ja tallia aina selailtuani iski piirroskärpänen minuunkin. Valitettavasti en vain omista skanneria, joten nämäkin kuvat olen puhelimelta taiteillut tänne ja se hieman näkyy laadussa.

Osa kuvista vielä hieman kesken, mutten malttanut kuitenkaan olla julkaisematta. Kuvissa olen kokeillut useampaakin eri tekniikkaa, ja nyt tuntuu että olen ainakin lempitekniikkani löytänyt.

Pitkästä aikaa tuli kynään siis tartuttua ja innostuinkin "muutaman" kuvan piirtämään. Eivät toteutukseltaan ja rakenteiltaan ehkä ihan sitä piirroshevosten aatelia, mutta en varmaan muutenkaan olisi näyttelyitä mennyt (lue: uskaltanut) kokeilemaan.

Kuville ei vielä hevosia ole keksitty, mutta luultavasti tulevat pääsemään käyttöön seuraavan tuontiryppään hevosille.

Konikori

Työpainoitteinen konikori.

Knabstruptamma. Ehdottomasti lempparini näistä kuvista.

Kaiketi lusitano-oria esittävä

Murgenhevonen

Amerikanponi tai Brittiläinen pilkkuponi, en ole vielä päättänyt kummalle tarvetta enemmän.

PRE

Saatan laittaa venäjänratsuorille

Vladimirintyöhevostamma, tammoille kun ei muutenkaan liikaa kuvia rodusta löydy. Ensimmäisiä öljypastillitöitäni, en ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin olen kokemusta ja yhtä kuvaa rikkaampi nyt.

Ahaltekori, mittasuhteet hieman plörähti ja aurinko aivan luonnottamassa asennossa varjoihin verrattuna. Harmi vain, ettei pastilliväriä voi kumittaa oikein.

Vapaat by AK ja uusia kasvatteja

Vaikka kasvatankin ties mitä Italiasta ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevia rotuja, ja tietenkin kaikkea näiden välillä, ovat suomalaisten kokoamat vapaastikopiointisivut suuri helpotus harrastukselleni, ja varmasti muidenkin. Suuri kiitos siis alkuun heille, jotka kyseisiä sivustoja jaksavat ylläpitää.

Ensimmäisenä mieleen tulee Vapaat by AK. Ensimmäistä kertaa paikasta kuullessani olin hyvin epäileväinen, eihän nyt suntuubin toimivaa kuvasivustoa voi koota. Tai niin minä luulin. Nykyään olen tietenkin aivan eri mieltä asiasta, vaikka itse kuvat sijaitsevatkin kuvat.fi-palvelussa.

Vapaasti kopioitavia kuvia löytyy laidasta laitaan. Niin rotujen kuin tilanteidenkin osalta. Esimerkiksi superharvinaisena pitämääni bashkir curlylle löytyi useammatkin kuvat. Ja mikä pelastus ne olivatkaan, aikaisemmin kun lähinnä Langrishin gallerian varassa olin kyseisen rodun kanssa.

Venäjänratsuhevosille myös löytyi mukavasti kuvia, kuten myös friisiläisille. Unohtamatta tietenkään suomenhevosia, shetlanninponeja ja puoliverisiä. Tuntui että hamstrasin kamalat joukot kuvia käyttöön, mutta silti jäi vielä monta hyvää kuvaa odottamaan vielä käyttöön pääsyä. Ja hyvä niin.

Talli täyttyikin taas uusista kasvateista, kiitos AK:n kuvien, joiden käyttöön ottamisessa en malttanut odottaa.

American bashkir curly-tammat Demon's Date Call Lymie ja Promise Of Red Sun Lymie
Molemmat tammat tulevat olemaan hyvin tärkeä apu muutenkin pienilukuisen curlylaumani kanssa. Ja nättejä kuin mitkä kumpikin.

Australianponitamma Darcella Lymie
Hieman tuhti ja isokokoisen näköinen australianponiksi, mutta pää oli niin kaunis ja siro, etten voinut vastustaa.

Friisiläistamma Meichelle v.d. Lymie
Tämän tamman ristin jo lempinimeltään Meisseliksi.

Haflingerori Ludlowe Lymie
Komea kuin mikä ja samalla ensimmäinen haflingerkasvatti

Venäjänratsut Kratos Lymie, Czernbog Lymie, Galochka Lymie ja Razenka Lymie.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kaspianponitamma Sirah Tabassum, vaikkei kasvatti olekkaan. Oli vain niin ihastuttava kuva ja mielestäni käy hyvin kaspianponista, eikä yhden suvuttoman tamman kanssa pitkälle pötkittäisi muutenkaan kasvatuksessa. Tässä siis avustusta siihen, ihastuttavalla nimellä vielä varustettuna.

Vaikka kaikki kuvat eivät olisikaan aivan oman rotunsa edustajasta, ovat kaikki mielestäni melko rodunomaisia kuvia. Toki joku paremmin näiden rotujen tuntija saattaa repiä hiuksia päästään, mutta omasta mielestäni oikein onnistuneita valintoja ja sitä pidän toistaiseksi vielä tärkeimpänä, että itse pidän mielikuvitushevosistani ja niiden kuvista.

Harvinaisten kuvien tilanne

Kuulen usein(heh, siis luen), että harvinaisia ei halua/uskalla harrastaa, koska kuvia ei löydy. Ja tämä on taas minun mielestäni ehdottomasti kehnoin syy olla harrastamatta harvinaisia rotuja. Ehkä hieman enemmän vaivaa se kuvien metsästäminen voi kyllä tuottaa, mutta että vaikeaa? Tai että ihan mahdotonta? Ehei.

Itsellä toistaiseksi vielä menee kuvien kanssa hyvin. Ei juurikaan ole vielä tullut puutteita, mutta toisaalta olenkin rotujeni kanssa vasta toisessa, maksimissaan kolmannessa sukupolvessa omia kasvatteja, että eiköhän se kuvapulakin ole siellä tulossa.

Mutta kuten sanoin, toistaiseksi menee vielä hyvin. Esimerkiksi seuraavilla roduilla menee ihan ruilakasti, tavalla tai toisella.

• Camargue - Kuvia löytyy runsaasti, varsinkin jos vähääkään höllää vaatimuksiaan laadun suhteen. Löytyy huonolaatuista ja rakeista kuvaa, mutaisia hevosia, rakennekukkasia ja kaikkea tältä väliltä. Oikeasti laadukkaat rakennekuvat ovat harvassa. Tämä ei onneksi minua haittaa, sillä camarguehan on niin käyttöratsu kuinhevonen vain voi olla. Liikekuvat ovat sitä paitsi vähintään yhtä hienoja kuin rakennekuvat, vaikka niillä ei näyttelyihin asiaa olekkaan. Toisinaan käytössä on vain kimojen ponien ja hevosten kuvia, jotka omaan silmään kuitenkin camrguesta helposti menevät, vaikka jostakin syystä pyrinkin 99% käyttämään vain aitojen rotuponien kuvia. Kuvapulaa ei siis toistaiseksi ainakaan camargueilla ole.

• Nonius - Kuvia löytyy kohtalaisen hyvin, toistaiseksi. Ja ainakin jos uskaltaa käyttää samasta hevosesta useampiakin kuvia, ja toisinaan soveltaa jonkun tumman rakennehirviöpuoliverisen kuvien kanssa. Pikku hiljaa silti alkaa hirvittää, mitenhän tässä käy, kun kuvat alkavat loppumaan. Pitäänee varmaan alkaa piirtämään, tai höllätä tuota, että kuvassa pitäisi aito nonius oikeasti olla.

• Murge - Kuvia löytyy oreille runsaastikin, mutta tammat tuottavat jo hieman ongelmia. Tästä varmaan johtuukin, miksi murgenhevosilla(kin) orikasvatteja syntyy rutkasti enemmän kuin tammoja. Muutama uusi kuvalupa ei olisi kyllä pahitteeksi. Pitääkin laittaa listalle.

• Venäjänratsuhevonen - Kuvia löytyy. Ihan rotunsa oikeita edustajia löytyy mukavasti, mutta vaihtelunkin vuoksi sallitaan kuvat myös kevyemmistä, mustista puoliverisistä, joiden ulkonäössä kuitenkin vaadin olla sitä "jotain". Mitään tavallista pullapuokkia en venäjänratsuhevosen kuvaksi sentään ikinä ilkeäisi laittaa.

• Clevelandinruunikko - Heh. Yksi lempiroduistani, mutta ainuttakaan kuvalupaa en ole kuudessa vuodessa saanut tehtyä. Hieman hävettää kyllä myöntää, etten edes tiedä mitä kaikkea tallin clevelandien kuvissa seikkailee. jotkut voivat ihan sattumalta olla rotunsa edustajia, mutta muuten kuvat ovat vähän sieltä täältä ongittu. Tähän pitäisi kyllä laittaa muutos...

Puoliveristen kuvat harvinaisilla, plääh

Olen yleensä todella tarkka, että harvinisen rodun edustajan kuva näyttää rodunomaiselta. Miksi?

Yksi suurimmista syistä miksi ihastuin harvinaisiin, on juuri ne kuvat. Suomenhevosia, lämminverisiä, shetlanninponeja yms. pääsen ihailemaan kotikonnuillakin. Lusitanot, criollot ja sen sellaiset sen sijaan olisivat varsinaista herkkua nähdä livenä. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt  kuviin ja niiden ihailemiseen.

Lisäksi nykyään tuntuu, että joka toisella hevosella on samat kuvat. Ei siinä mitään, vapaasti kopioitavat kuvat kunniaan, mutta kun joka toinen suomenhevonen näyttä Pirjo Paanasen kuvaamalta suomenhevoselta, alkaa se yksilöllisyys hevosiin kadota. Tai näin minä ainakin asian koen. Olisi outoa omistaa vaikka suomenhevonen, jonka joka toinen sukulainen sukutaulussa omistaisi Voiveikon kuvat, ja vielä samanlaiset rakennekuvat samaisella paikalla kuvattuna. Tai pitää tallissa seitsemää eri suomenhevosta, joilla kuudella olisi samasta hevosesta kuvat, siltä samalta Vermon nurmikentältä kuvattuja.

Kun näen uuden tallin mainostavan itseään ja harvinaisia rotuja, ensimmäisenä tietenkin syöksyn  ihailemaan ja tutkimaan hevosten kuvia. Liian usein tulee kuitenkin vastaan doneja, jotka näyttävät naapurin Martan 18-vuotiaan puoliveriseltä roikkuvine mahoineen ja olevan niin kaukana kaikesta siitä, mitä odotan donin nähdessäni (kiiltävää karvaa, ehkä rujoa rakennetta jne.) Toisin sanoen furiosojen, noniusten, frederiksborgien ja donien kuvien tilalla, edes rotuja muistuttavien, tilalla on samanlaiset massapuoliverisen kuvat,  kuin millä tahansa siansaksapuoliverisellä. Ei näin.