Kabardiininhevonen

Innostuin yös tunteina lukemaan matkakertomusta Venäjän Kaukasukselta, ja mitkä olivatkaan mainittuina matkaratsuina? No kabardiinit tietenkin. Ja siitä se sitten alkoi. Nimittäin pienen lisätiedon hankkiminen rodusta. Olen aikaisemminkin rotua omistanut, mutta nyt pitkästä aikaa innostuin zuzulen kuvagallerian avustuksella tuomaan muutaman kabardiinin taas hevoslaumaa värittämään. Virtuaalitalleista ja siitä missä mennään, kirjoitan ihan oman postauksen, mutta hehkutetaanpa nyt kabardiinia! Ja jos(kun) löytyy virheellistä tietoa, oikaiskaa ihmeessä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Venäjällä, Pohjois-Kaukasiassa kasvatetaan hevosrotua nimeltä kabardiini. Kabardiini on paikallinen vuoristorotu, joka tunnetaan erinomaisesta varmajalkaisuudestaan, kestäävyydestään, terveydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu ja arvostettu vuoristorotu, jota on käytetty vuoristossa ratsuna jo 400 vuoden ajan. Kabardiinit polveutuvat alkuperäisistä vuoristohevosista (Nogai, kalmuk, baskiiri, don, mongolian), joita on risteytetty arabi-, turkmeeni- ja karabahinhevosten kanssa.

Väriltään kabardiinit ovat yleensä ruunikoita, tummanruunikoita tai mustia ja ilman merkkejä. Rodussa löytyy kuitenkin esimerkiksi kimoja yksilöitä, joissa näkyy ahaltekin vaikutus rotuun, mutta se ei ole erityisen toivottavaa.

Kabardiininhevosia pidetään lähinnä ratsuina, ja se soveltuvatkin kestävyytensä ja rakenteensa ansiosta esimerkiksi matka- tai esteratsastukseen, mutta ovat rodusta löytyy myös valjakkohevosia.
Luonteeltaan rotua kuvaillaan nöyräksi ja nopeaksi oppimaan, ja rodulla on loistava suuntavaisto.

Malkinského Stud (Malkinski konezavod) on kabardiinien jalostuksessa ollut keskeinen paikka. Valitettavasti parikymmentä vuotta sitten taloudelliset muutokset Venäjällä alkoivat mennä huonompaan suuntaan, ja hevosjalostus loppui melkein kokonaan.  Aitauksia on purettu ja rakennukset olivat alkaneet rapistua. Vasta muutama vuosi sitten tilanne alkoi muuttua, kun siittola siirtyi yksityiseen omistukseen ja nykyiset omistajat ovat tehneet huomattavia ponnistuksia jälleenrakentamiseen ja siittolan palauttamisen tarkoitukseensa.

Siittola on perustettu vuonna 1870 ja iältään jo yli 140-vuotias, ja hevoskasvatus siellä jatkuu. Tallipihalla seisoo kolme historiallista, alkuperäistä rakennusta, joista yhdessä asustavat tallin orit. Keväällä jokainen siitosori saa oman tammalauman, jossa on yleensä 20-25 tammaa. Orit saavat laumoineen laiduntaa vuoristolaitumilla aina huhtikuusta ensimmäisiin lumisateisiin asti. Tälläisiä hevosryhmiä kutsutaan Kaukasuksella nimeltä "kosjaku" tai "tabuuni".

Vuoristossa hevoset laiduntavat jopa 3000 metriä merenpinnan yläpuolella ilman tuulensuojia. Rotu onkin karaistunut ja säänkestävä, ja pärjäävät minimaalisella hoidolla laidunaikaan. Paimenet huolehtivat lähinnä susien tai viereiden orien karkoituksesta. Hevosille viedään talvisin heinää, jos laumat eivät löydä tarpeeksi ravintoa itselleen, mutta niin kauan kuin olosuhteet sallivat, laiduntavat ne ruohoa itsekseen.

Jotkut siittolat ovat todella suuria, ja hevoslukumäärä voi ylittää tuhatkin päätä. Nuoret orit laiduntavat omissa laumoissaan. Talven tullen hevosten palattua vuoristosta kesällä syntyneet varsat myydään, teurastetaan ja tietysti osaa jää tilalle kasvamaan.

Vaikka hevoset laiduntavatkin vuoristossa melko vapaasti, rotua myös kasvatetaan ja jalostetaan. Kabardiinienkin kohdalla linjat, valinnat, testaukset ja kantakirjat ovat keskeisiä käsitteitä.

Kabardiiniori Malkinského Studin Igor voitti matkaratsaskuksessa 160 kilometrin matkan ja kabardiinit ovat muutenkin pärjänneet kansainvälisissä kilpailuissa. Mm. EM:ssä
Dubaissa 2005 sija 27 ja 2004 Saksassa toinen sija.
8-vuotias ori  Ašabeja voitti Moskovassa 120 kilometrin matkan ja useissa muissa kilpailuissa 90 kilometriä.

Kabardiinit voidaan jakaa kolmeen pääasialliseen alatyyppiin.
Perustyyppi on hallitseva; tyypillinen, lihaksikas vuoristoratsu.
Itämainen; hevosissa näkyy selvästi arabialainen vaikutus.
Raskas tyyppi: Muita suurempia ja vankkaluustoisempia, vaunuhevosmaisia.

Ulkomuoto

• Voimakas, lihaksikas
• Pienikokoinen hevonen, säkäkorkeus noin 150cm
• Pää on pitkä ja voi olla hieman kyömy sivuprofiili
• Lyhyt suora selkä
• Raajat voimakkaat ja kaviot hyvät
• Takajalat yleensä käyrät

Kabardiineja ratsuina:

https://www.youtube.com/watch?v=KpRAA6bc43I

https://www.youtube.com/watch?v=zggEjlf7avE

Kabardiinilauma:

https://www.youtube.com/watch?v=IYlKuW5dRoI&t=451s

http://www.hevosmaailma.net/kabard.shtml

http://www.equichannel.cz/

Svet koní 2/2010

Vladimirintyöhevonen

Olen henkeen ja vereen kylmäveri-ihmisiä, myönnän sen. Mitä muhkmumpi, sen parempi. Tai mitä kyömypäisempi, sen parempi. Aikaisemmin esittelin tallin norikerit, joita innostuin taas kasvattamaan. Nyt olen taas lisännyt hevoslistoille sellaisen ihanuuden kuin vladimirintyöhevonen. Hävettävän vähän tiedän rodusta, oikeasti, ainakin verrattuna moneen muuhun rotuun, joten kulutinkin muutaman tunnin internetin ihmeellisessä maailmassa, yrittäen etsiä rodusta uuttaa tietoa. No, melko vähäisin tuloksin kuitenkin.

Muutamassa asiassa kuitenkin viisastuin, ja huomasin esimerkiksi sen, että vladimirinhevosissa löytyy niitä tankkereita vielä, mutta myös pitkäkoipisempia ja elegantimpia myös.

Lymien vladimirit ovat vielä aivan lapsenkengissä. Osa hevosista on vielä sivuja vailla, esimerkiksi Trzebielinon ikiaikainen kasvatti ja muutama tuontiorii, mutta kyllä se tästä. Kuvia ei tammojen osalta liikaa löydy, joten hevoskanta tulee luultavasti olemaan hyvin oripainoitteista. Muutenkin kuvien suhteen olen ollut melko vapaamielinen, koska etenkään tammoista, ei internetistä juuri kuvia löydy.

Vladimirintyöhevosta kutsutaan toisinaan myös esimeriksi Russian Clydesdaleksi tai Vladimirin Clydesdaleksia ja kun rodun ulkonäkö katsoo, ymmärtää hyvin miksi. Rotu muistuttaa hyvin paljon shirenhevosta tai clydesdalea, olemalla samalla kuitenkin hyvin omaleimainen rotu.

Rotu on Venäjältä Vladimirin ja Ivanovan alueelta kotoisin oleva kylmäverinen, joka on alunperin kehitetty  vallankumouksen jälkeen valtionsiittoloissa ja kolhooseissa työ- ja ajokäyttöön paikallisille. Rodun kasvatus aloitettiin vuonna 1886 Gavrilovo-Posadskin siittolassa.

Vladimirin alue on "aikojen alusta" asti ollut kivikkoista ja raskasta maaperää, johon tarvittiin vahvaa ja sitkeää työhevosta kyntämään ja vetämään kuormia. Vladimirintyöhevonen on juuri tähän jalostettu.
Vladimirintyöhevonen on nopeasti aikuiseksi kehittyvä, kestävä, tyylikäs ja hyväliikkeinen hevonen, joka tulee toimeen vaatimattomallakin ruoalla.

Rodun jalostus alkoi risteyttämällä paikallisia tammoja muun rotuilla, lähinnä englantilaisilla kylmäverisillä.  Vuodesta 1910 eteenpäin lähinnä vain shiren- ja clydesdalenhevosia jalostukseen käyttäen. Aikeisemmin rotuun risteytettiin myös percheronia, ardenneria ja suffolkinhevosta.

Tärkeimmistä rodussa vaikuttaneita oreja ovat clydesdaleorit Lord James (1910), Glen Albin (1923) ja Border Brand (1910).

Vuoden 1925 jälkeen rodun kehittämiseen ei enää hyväksytty vieraita rotuja.

Vuonna 1946 rotu katsottiin jo se sen verran yhtenäiseksi, että se voitiin virallistaa.

Lyhyesti vladimirintyöhevosesta:
- Ruunikko yleisin väri, myös mustia ja rautiaita löytyy
- Säkäkorkeus 155cm - 165cm
- Suuret merkit päässä ja jaloissa, toivottuja jopa(?)
- Iso, pitkänomainen pää, hieman kupera, mutta kaunis profiili
- Suuri säkä
- Leveä selkä
- Lihaksikas ja pitkä kaula
- Jyrkät lautaset
- Pitkät, kuivat, vahvat ja hyväasentoiset jalat
- Voi olla pitkätkin vuohiskarvat
- Jouhet pitkät ja paksut

- Luonne tarmokas, mutta lempeä
- Tulee toimeen vaatimattomallakin ruoalla
- Kehittyvät nopeasti täysikasvuisiksi. Jo kolmevuotiaita hevosia käytetään siitokseen ja työkäyttöön.
- Liikkeet hyvät kaikissa askellajeissa, käynnissä ja ravissa erityisesti
- Rotua käytetty alkuaikoina myös maidontuotantoon Venäjällä

Nimeämisestä
Mitä olen sukutauluja yrittänyt selata, olen tullut rodun nimeämisperiaatteen kanssa siihen tulokseen, että kaikki varsat nimetään samalla kirjaimella kuin emänsä, eikä kasvattajanimiä tietenkään käytetä. Tässä tosin aion tehdä poikkeuksen, jahka Lymiestä tulee vladimirintyöhevoskasvattien aika kunnolla alkaa.

Virtuaalimaailmassa
Virtuaalimaailmassa rotua löytyy ainakin Latulta Vecno Draftissa, jo lopettaneessa Trzebielinossa oli pari, ja Ionicissakin taisi yksi ori muistaakseni olla ja Jazzumilla myös.
Ei mikäåän erityisen tunnettu tai suosittu rotu siis virtuaalimaailmassa, mutta eipä juuri mikään muukaan kylmäverinen suomenhevosta lukuunottamatta.

Ja en muuten tiedä löytyykö Suomesta kuinka paljon vladimirintyöhevosia vai löytyykö ollenkaan, mutta useamman Suomessa asustavan eestin raskaan vetohevosen isänä ainakin on vladimirintyöhevonen.

Videoklippi, vähän osviittaa rodun askelluksesta. Ei huonon näköistä, vai?

Rakennehirvitysten kanssa näyttelyihin

Tuli ilmoitettua tuossa taannoin kaikki rakennekuvan omaavat teket näyttelyihin, Marvellous Herrings kun sellaiset sekä NJ:ssä kuin VSN:ssä laittoi pystyyn.

Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.

Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.

Hämmenystäni tuli lisäämään se, että kaksi muutakin hevostani pääsi RCH-maininnoille.

RCH Lev Bogdan 3,5+4+5+5+4,5+4,5+4,5+3,5+3+3 = 40.5p
RCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p

Ja, kuinka ollakkaan, en ihmetellyt ettei orit Krem Muzhenek (komeanvärinen neliöpääni) ja Nikolay Lymie  (vänkyräsäärinen ja minikokoinen tekkeponi) menestyneet, mutta saimme ainakin olla kunnian kummassakin oriluokassa viimeisiä. Onhan sekin nyt saavutus sinällään.

Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä

En ole pettynyt tuloksiin, päinvastoin, ja vielä kun ottaa huomioon, etten yhdeltäkään tekkefarmilta ole esimerkiksi kuvalupia saanut, ts. kysynyt, vaan penkonut jotain rakennekuvan tapaista vain internetin syövereistä ja lätkäissyt hevosille.


Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.