En ole ikinä ollut arabi-ihmisiä. Ja vika on minussa, ei rodussa. Vanha ja kiehtova rotu ja komeita kuvia löytyy pilvin pimein. Ehkä miellän arabit liian siroiksi ja näteiksi, kun omaan silmään muhkyt ja kyömypäät iskevät enemmän.
No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.
Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.
Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.
Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.
Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.
Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)
Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.
Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.
Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.
Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.
Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.
Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat. Ehkä vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti