keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Criollo rotuna

Olen ihastunut criolloon rotuna. Kaunis, pieni ja sopusuhtainen hevonen ja kyömypäitäkin löytyy, mikä näin kyömypääfriikin mieleen on.

Virtuaalimaailmassa rotu ei vain ole kovin tunnettu tai haluttu, en tiedä miksi. Rotu on omiaan esimerkiksi westernissä, mutta silti kaikkialta löytyy vain virtuaalisia quartereita. Kuvienkaan löytäminen ei ole sen haastavampaa kuin quartereille. Liekö ajatus quarterista ainoana oikeana westernratsuna vain niin vahva tai sitten ihmiset eivät ole edes tiedostaneet criollon olemassaoloa. Muutamia yksilöitä on virtuaalimaailmassa kuitenkin aina löytynyt, Ionicissa on yksi criollo-ori tainnut olla ja muutamalla muullakin tallilla löytyy muutama hassu yksilö.

Criollo on alunperin Argentiinasta kotoisin oleva rotu, joka jää säkäkorkeudeltaan keskimääräisesti sinne 145cm:n tienoille, eli alle hevoskoon. Oikeassa elämässä rotua on kuitenkin alettu kokonsa puolesta hieman kasvattamaan, ja Lymiessäkin on tähän pyritty, eli löytyy 150cm:n ja ylikin olevia criolloja, ja Argentiinalaisista nimistä saa vaikka minkälaisia hienoja nimiä aikaan.

Käyttöominaisuuksiltaan criollot ovat monipuolisia. Ne ovat vahvoja ja kestäviä hevosia, ja vaikka niitä suurelta osin karjaratsuina käytetään, ei western-, matka- tai yleisratsun toimet rodulle tuota vaikeuksia. Lymien hevoset taitavat pääsääntöisesti olla westernratsuja, vaikka haaveilen vielä criollosta matkaratsuna, ja ehkä saan tämän toteutettukin joku vuosi. Esimerkiksi EVM-sukuinen Quintiliana on kilpaillut lännenratsastuksessa jonkin verran, ilman yhtään sijoitusta. Suunnittelenkin vaihtavani tämän matkaratsuksi, lajiin tutustuminen kun muutenkin kiinnostaa ja lahjattomalla lännenratsulla nyt kukaan tee mitään.

Värifriikeillekkin rodulla on annettavaa, vaikkei se tietenkään aivan vertoja vedä walkereille sun muille perlinoine ja muina hienoine erikoisväreineen. Yleisin väri criollossa taitaa olla hallakko, mutta päistärikköä, voikkoja, kirjavia ja kimoja löytyy, tietenkin perusvärien mustan, ruunikon ja rautiaan lisäksi.

Lymiessä on criolloja aina ollut, mutta jostakin syystä niiden kasvatus ei ole ikinä päässyt alkuun.
Rodun piristykseksi ja vahvistukseksi toinkin kaksi EVM-sukuista criolloa, orin ja tamman, jotka kumpikin ovat entisiä pooloponeja Iso-Britanniasta.

Yksipolvinen Izarre De Lymie on ensimmäinen talliin syntynyt ja jäänyt criollokasvatti ja kyseisten pooloponien jälkeläinen. Ja ostipa Birch Birk Ranchikin yhden criollokasvatin, Sancia Lymien, kun etsi talliin lisävahvistusta westernhevosille. Kaksi kasvattia ei ole huima suoritus, mutta jostakinhan  se on aloitettava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti