Upeat noricuminhevoset

Esittelin eilen taas vierailun arvoisia talleja. Joukossa oli noricuminhevosia kasvattamaan aloittanut talli Flüstern Norikers, joka ikävä kyllä, kiitos ilmeisesti hevostalli.netin ainaisille anonyymeille, laittoi tallin ovet kiinni heti julkaistuaan ne. Asiaan sen suuremmin puuttumatta, vaikka kuvat olivatkin laittomia, olen hieman surullinen siitä, miten iso työ talleineen ja hevosineen heitetään hukkaan vain kuvien takia. Kuvia kun aina löytyy lisää. No, jään odottelemaan josko talli joskus uudestaan aukaisisi ovensa.

Itse asiana oli kirjoittaa noricuminhevosista. Tietämykseni rodusta ei varmasti ole suurtakaan, mutta opin koko ajan mielelläni lisää asiasta, joten korjaukset sun muut ovat enemmän kuin tervetulleita. Niin hevosten tietoja kuin muita tekstejä kohtaan.

Noricuminhevosesta on jo lyhyt ja ytimekäs kuvaus hevosmaailma.netissä, en siis ala sitä kopioimaan.

Itse ihastuin norikeriin, taas kerran sanon tämän, mutta suurien kyhmypäiden takia. Ihastuttavan raskasrakenteisia jytkyjä, vaikka löytyy seasta sporttisempaakin. Lisäksi ne värit. Tiikerinkirjava yhdistettynä raskaaseen kyömypäähän, voiko ihastuttavampaa ollakkaan. Tai no, toinen lempivärini norikereissa on tummanrautias liinaharjalla ja isoilla merkeillä, ja saman kysymyksen voisin siitäkin esittää.

© Rumo 

Tiikerinkirjavan lisäksi norikerista löytyy tietenkin musta, rautias ja ruunikko, mutta myös päistärikkö, vaikka viimeisiä paljon vähempilukuisempina kuin muita värejä. Netistä löytyy myös sivuja jotka kertovat laikukkaat ja kimotkin sallituiksi, mutta en usko asiaa ennen kuin omin silmin näen rekisteröidyn norikerin kimona. Tobianosta kai pakko uskoa, kun oma tuontiorii sellaisen kuvilla löytyy, vaikka aluksi olin siitäkin ihmeissäni. Keskenään kun löytyy niin ristiriitaista tietoa eri lähteistä.

Säkäkorkeudet norikereilla ovat yleensä 155cm ja 165cm välissä, ja tunnustankin omistavani muutaman ylikokoisen jättiläisen. Niihin voi sitten seuraavan sukupolven aikana kiinnittää huomiota ja yrittää pitää suosituksissa.

Kuvasta kiitos Horses SK

Mitä lajeihin tulee, rotuhan on esimerkiksi työhehevosena mahtava, mutta toistaiseksi olen merkinnyt kaikkien omieni painotukseksi vain valjakkoajon. Ehkä joskus, jopa lähiaikoina, saan palautettua talliin työhevosnorikereita. Ne vasta komeita ovatkin, koristeellisista valjaista puhumattakaan!

Kasvattajia ei tällä rodulla ikinä ole ollut liikaa, ja uusi kasvattaja olisikin ollut enemmän kuin tervetullut. Aikaisemmin luettelin kasvattajaksi Shia Stablesin ja  Ionicin, ja olin kokonaan unohtaa myös Kerpan norikerit, jotka itse asiassa vuonna 2010 minut tähän rotuun saivatkin ihastumaan. Ja törmäsinpä joku aika sitten tähän Belveder-nimiseen virtuaalitalliin, josta myös näitä upeita muhkuja löytyy. Täytyy katsoa, josko itsekkin joskus tulisin yhden norikerin iloiseksi omistajaksi. Tai kahden. Tai kolmen.

Omat norikerini ovat vielä kovin alkutekijöissään. Muuten omia kasvatteja tai tuonteja kaikki, mutta ylpeänä omistan myös Shialaisen ja yhden Ionicin norikerin. Jo ne kahdestaan antavat mukavasti lisäpotkua kasvatukselle, ja taas jaksaa muutaman sukupolven ilolla teettää kasvatteja.

Toistaiseksi en mitään erityisiä linjoja sun muita aatoksia ole rodun kanssa miettinyt. Aloittaessani toin tarpeeksi hevosia, että jokaista väriä löytyisi edes hitusen. Päistärikön harvinaisuutta edustaa esimerkiksi vain kaksi tammaa, tuonti ja sen varsa, ja laikukkaan orin mainitsinkin jo aikaisemmin. No, kuvia löytyy ja intoa, ja nimien keksiminen norikereille se vasta mukavaa onkin, joten olen hyvin odottavaisin mielin mitä rodun kasvuun tallissa tulee. Tulipahan vihdoin heräteltyä tämänkin rodun kasvatus Lymiessä taas käyntiin.