Hitaasti mutta varmasti

Vaikka yritän kasvattaa harvinaisia, olen yrittänyt jo monta vuotta, tuntuu etten etene sukutauluissa yhtään. Toisin sanoen pitkäsukuisimmat kasvattini ovat maksimissaan kolmepolvisia. Syytän tästä toki tietokonerikkojani(4 kpl...), sairaalassa oloa ja kaikkea  tälläistä. Niin, ja unohtamatta tietenkään kaikkia hevosia ja sen hetkisiä kasvatteja, jotka katosivat yhden domainin lopetettua...

Ja itse asiaan.

Appaloosista löytyy 1-polvisia kasvatteja paljon, tähän olen ihan tyytyväinen, mutta kaksipolvisia vain yksi ainokainen, kaunis pikkutamma Blackbird Lymie, vaikkakin isänään Rautkymin ori. Toisaalta, appaloosa ei ikinä ole ollut kiinnostavien rotujen top 10-listalla, joten ihmettelen aina rodun suurta lukumäärää, kun se vain itsestään kasvaa ja kasvaa...

Ahaltek on kiinnostaava rotu, mutta tammojen kanssa kuvapuute on huutava, ja ilman tammoja on paha kasvattaa. Kaksipolvisia kasvatteja löytyy neljä kappaletta, orit Maxim, Nikolay, Mihailovka ja Sashelie. Kaikki tietenkin sen verran saman sukuisia, ettei näillä kyllä kasvatuksessa pitkälle pötkitä.

Criolloissa pisimmällä ovat Juan di Lymie täyssiskonsa Izela de Lymien kanssa, kaksipolvisia kummatkin. Tämän rodun kanssa en juuri stressaa. Opettelen westernin saloihin ja criollojen kanssa se käy helposti. Lisäksi nykyisin tätä rotua löytyy muiltakin kasvattajilta, joten aivan yksin emme ojassa rodun kanssa ole.

Noniukset ovat kiinnostuksen kanssa hieman tauolla, kolme kaksipolvista löytyy, on erisukuisia ja niin edelleen. Silti kasvatus junnaa paikoillaan.

Pasofinot vetelevät yksipolvisissa vasta, ei siinä mitään, melko uusi rotu tallissa.

Venäjänratsuhevosista pitkäsukuisin on kolmepolvinen tamma Funyala Lymie. Jos oikein haluaisi, tästä rodustahan saisi vaikka kuinka monta sukupolvea aikaan, mutta hieman jarruttelen, koska osalle hevosille haluaisin hieman kilpailuja(näyttelyuraa) alle, syystä x.

Marwareissa kaksipolvinen ori Devident Lymie. Ei tälläkään rodulla mikään kiire oikein minnekkään, hiljaa hyvä tulee.

Kaspianponeista pitkäsukuisimmat ovat kolmepolvisia/2½-polvisia, kaikki aikalailla sukua keskenään. Orit Jildeniz ja Jawell sekä tammat Ninyn ja Jamileh.

Melkein unohdin listata american cream draftit. Eli komea kolmepolvinen orimme Skyfall KNC. Tälle tammojen löytäminen tulee olemaan kiven takana, mutta onneksi voi kasvattaa sellaisen itse. Ongelmaa tosin siirretty tällä vain yhdellä sukupolvella, seuraavaksi mietiskelen mitä teen yhden neljäpolvisen creamin kanssa.

Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että pitkälle ei olla viidessä vuodessa ehditty. Toisaalta, mitä sitä kiirehtimään esimerkiksi kahdeksan polvista criollo-oria, koska sille ei varmasti saisi lähitulevaisuudessa morsianta kasvattua/löydettyä, koska ei pitkäsukuisia criolloja ole olemassakaan. Keskityn siis mielelläni monessa rodussa luomaan laajaa alkukantaa rodulle, joissa juurikaan ei muita yksilöitä muilta harrastajilta löydy. Eli kasvatuksessa edetään hitaasti mutta varmasti.

Ps. Ja jos joku tästä evm/lyhytsukuisten hevosten määrästä joku keksii, että pelkään pitkäsukuisia hevosia, niin keksikööt vain. Ostaisin kuitenkin enemmän kuin mielellään kolmepolvisia campolinoja, neljäpolvisia camargueita ja american cream drafteja, saa tulla tarjoamaan enemmän kuin mielellään.