Kuvapläjäys, kun muuta ei ole...

Pitkästä aikaa ehdin/jaksan blogiin jotain raapustaa. Tietenkään en koko syksyn aikana ole virtuaalihevosia ehtinyt juuri sekunttia kauempaa miettiä, mutta en ole ainakaan unohtanut niitä. IRL-elämässä vain kiirettä riittää, aloitin uuden alan opiskelun, hankin koiran ja sen sellaista.

Koulun alettua olen kuitenkin ehtinyt taas keskittyä rakkaimpaan harrasteluuni, nimittäin siihen piirtämiseen. ja etenkin piirtämiseen lyijykynällä. Koska ei kerrottavaa virtuaalipuolelta muuten ole, ajattelin esitellä osan syksyn raapustuksistani. Piirtäessäni olen tietenkin ajatellut rotuja, joiden kuvia voisin omilla hevosilla hyödyntää, ja joskus tulevaisuudessa kun ne valmiiksi saan, tulen varmasti niille virtuaali-identiteetit keksimään.

PRE-ori, yksi lemppareistani ikinä.

Kuvaa piirtäessä ajattelin valjakkohevosen ajo-opetusta, en vain tiedä näyttääkö se tältä, mutta kai se samalla periaatteella toimii kuin ravivarsojen opetuskin. Rotu aivan tuntematon, jos en muuta keksi, tungen sen vaikka angloarabiksi.

Tästä suunnittelin clevelandinruunikkoa.

Marwari hiekassa. Tästä pidän.

Taitaa olla PRE.

Poitiu-tamma kiskomassa jotain. En vielä tiedä mitä, siitä tulee joko kärryt, reki tahi jotain. Hevosen jaloista pidän ja pääkin ihan ok, omaan silmään näyttää jopa hieman poitoulta.

Raskas neuvostoliiton hevonen tai joku sellainen. Tässä pidän mittasuhteista ja rakenteesta, ihan siedettäviä.

Raskaamman sarjan vladimirintyöhevonen.

Esittää vjatkanponia. Aluksi kyllä aivan eri rotua olin piirtämässä, mutta tähän se päätyi.

Campolino-ori, väritystekniikkana sitä sun tätä. Harjoittelin tussin käyttöä, mutta huomasin omistavani aivan liian paksuja tusseja. Jos tässä piirroksessa muuta hyvää ollut, niin ainakin laitoin ohuet tussit ostoslistalle. Tämä ja seuraavat väritetyt kuvat ovat kaikki olleet aikaisemmin lyijykynätöitä, mutta tulin pilanneeksi ne värityskokeilulla.(Ei vaan, pitäähän sitä värittämistä joskus johonkin harjoitella)

Criollo-tamma. Ensimmäinen puuvärityö varmaan miljoonaan vuoteen ja se näkyy. En ole hevosen rakenteeseenkaan aivan satasella tyytyväinen, mutta menettelee. Kyllä sen tammaksi tunnistaa ainakin. Väritys vielä kesken,

Tämän oli tarkoitus olla puuvärein tehty kaunis marwari aavikkomaisemassa. No, onnistuin söhäisemään mustalla tussilla hevosen kankkusta niin, että vedin koko värityksen uusiksi pastilleilla. Tämä odottaa vieläkin viimeistelyä, eikä rakennekkaan mikään kaunis ole. Ja mihin ihme suuntaan nuo takajalat ovat kävelemässä?

Ja tämä on vain täytekuvana, kokeilin piirtää härkää, ja kuten näkyy, ihmisten piirtämistä pitäisi harjoitella... Ja härkien. Ja maisemia.

Ehkä niitä virtuaalihevosia ehtii sitten joululomalla puuhastelemaan.

Kaspianponeista sananen

Kaspianponi on kiehtonut itseäni vaikka kuinka kauan. Varhaisimmat omistamani kaspianponit taitavat mennä 2011 vuoteen, ja siitä eteenpäin olen yrittänyt rotua pienoisesti kasvattaa. Tämä on hieman hassua, koska muuten en ole poni-ihminen lainkaan, ja esimerkiksi welshit ovat vain plääh, vaikka välillä niiden kuvien selailu saakin sydämen pamppailemaan. Mutta niistä puuttuu se jokin.

Ja se jokin löytyy kaspianponilta. Ponin kokoinen hevonen. Kaunis ja älykäs, melkein kuin ponikokoinen arabi (en kyllä ole muuten arabifanikaan.... )

Maailman kartalle rotu ei oikein koskaan ole virtuaalimaailmassa noussut. IRL-maailmassa rotu sen sijaan tuntuu vain yleistyvän, ja kaspianponeja löytyy aina Kanadasta naapuriimme Ruotsiin.

Muistan ammoisista ajoista kaksi tallia jotka yrittivät aloittaa rotua kasvattamaan, mutta se tyssäsi heti alkuunsa, toinen on Yalda Caspians ja toisen nimeä en nyt muista. Yksi tai kasvattia saattoi toki ehtiä syntyä, ainakin muistelen joskus tömänneeni Yaldaan selaillessani vanhoja ja unohdettuja kaspianponeja googlen avustuksella.

Virtuaalimaailman ponilaukoissa rotua löytyy hajanaisen yleisesti, ja Shavo ravipuolella myös on rotua omistanut. Ehkä Ionicissakin yksi rodunedustaja saattanut hataralla muistikuvallani olla, mutta muuten sielläkään ei ole rodusta liiemmin innostuttu.
Muutamia muita hajanaisia kappaleita sitten löytyy parilta harvinaisiin painottuneilta talleilta, mutta hävettää myöntää, etten ikinä ole oikein käynyt hakemassa vierasta verta omiin sukuihin. Paitsi kerran. Yhden 1-polvisen kasvatin sain kerran Breawasta ja nykyisin tamman nimi taitaa porskuttaa sukutauluissa jo muutaman polven päässä, mikä on mielestäni ihan mukava saavutus. Näin sunnuntainäpertelyksi.

Breawan ori
Narrilaivan kaspianponiravurit
Sîr Angren kaspianponit

Itse olen laskenut omistavani noin 30 kpl kaspianponeja, useammalla eri tallilla. Ketään en ole tappanut ja ikääntymisen puolesta käytän vieläkin ammoisen aikaisia kaspianponeja hyvillä mielin vielä jalostukseen, jos tekee mieli.

Suosikeiksi kaikista omista kaspianponeista itselle ovat nousseet ainakin seuraavat:

Suvuton tamma Jevfkmija, jota olen sivujen päivittämättömyydestä huolimatta käyttänyt hyvin ahkerasti jalostukseen. Ja se näkyy, tuntuu että joka toisen sukutaulussa nimi komeilee... Mikä ei siis ole toivottavaa, näin pienellä ponipopulaatiolla.
Suvuttomat orit Montserrat ja Fedòt ovat myös iloa silmälle ja paljon käytettyjä nimiä.
Lymien ajalta Sachinwala ehdoton lempihevonen, kaunis, kaunis ja kaunis.

Ja uuden tallin kaspianponeista kaikki tuntuvat ihanilta, mutta erityisesti ainakin suvulliset tammat Hacera Dun ja Sandhya Lymie, sekä komistus Temmuz Yedinci.

En kyllä ymmärrä, miksei näin hurmaava rotu ikinä ole löytänyt ihmisten sydämiin. Ovatko ongelmana kuvat, rodun tuntemattomuus, vähäinen lukumäärä? En tiedä. Kuviakin mielestäni löytyy helposti. Muutama sellainenkin, joilla saattaisi näyttelyissäkin pärjätä.

Kuviksihan käy aitojen rodun edustajien lisäksi myös hyvin pienet ja sirot ponit, ja esimerkiksi welsh-risteytyksiä tai ihan welshienkin kuvia on tullut käytettyä. Myös oikeanlainen kuva arabista saattaa omaan silmääni muistuttaa kaspianponia, ja sellaisellehan sen kuvan sitten länttään. Bob Langrishillakin on oikein kattava kokoelma rodusta kuvia, jos ei vesileimoja pelkää. Niillä jo pelkästään pärjää hetkisen.

Voisin hyvin kuvitella kaspianponeja lastenratsuiksi ratsastuskouluihin, puhumattakaan valjakkoajoon painottuneista talleista. Kummassakaan ei kuvien pitäisi muodostua suureksi ongelmaksi, ja olisi ainakin vaihtelua ainaisille shetlanninponeille ja welsheille, vaikkei kummassakaan rodussa mitään vikaa ole.

Kaikki kuvat © Cathérine Andersson

Kaspianponista lyhyesti:

Säkäkorkeus 100-122cm
Kotoisin Iranista
Suomennetusta nimestään huolimatta lasketaan hevoseksi
Väreissä periaatteessa kaikki paitsi kirjava sallittu. Musta, ruunikko, rautias, kimo

Loistava lastenratsu ja valjakkohevonen. Käy myös ponilaukkoihin ja B-ponien raveihin.
Nopeakasvuinen, kehittyvät nopeasti täysikasvuisen mittoihin.

Yleisvaikutelman pitäisi olla tyylikäs hevonen pienoiskoossa. Eli kehon ja pään tulisi olla suhteessa toisiinsa.
Silmien tulisi olla mantelinmuotoiset, suuret, tumman ja eloisat. Sieraimet suuret, hienopiirteiset ja matalle kiinnittyneet. Otsa leveä, erittäin näkyvä leukaluu. Kaula pitkä ja notkea, hyvin kiinnittyvä, hyvä säkä.

Karvassa hieman metallinhohtoa. Karva silkkinen ja tasainen. Talvisin kasvattavat pitkän talviturkin. Jouhet ovat runsaat, mutta hienot ja silkkiset.

Kaviot ovat soikean muotoiset ja vahvat. Tarvitsevat harvoin kengitystä kovassakaan käytössä.

Askeliltaan pysyvät isomman hevosen rinnalla kaikissa muissa askellajeissa paitsi laukassa.
Luonteeltaan älykäs ja valpas, mutta erittäin ystävällisiä ja toimivia lastenkin käsissä.
Erinomainen fysiikka ja uskomattoman ketterä hyppykyky.

IRL-maailmassakin rotu on hyvin harvalukuinen, mutta onneksi/toivottavasti koko ajan kasvamaan päin.

Rodun historiakin on hyvin mielenkiintoinen aiheesta kiinnostuneille.

Koko rodustahan saadaan kiittää Louise L. Firouzia, joka Iranin matkallaan vuonna 1965 törmäsi tähän jo kadonneeksi luultuun rotuun ja toi ne takaisin maailmankartalle.

Ensimmäinen kaspianponi, rautias Jehan, tuotiin Iranista Yhdysvaltoihin 2-vuotiaana 1966. Seuraava ori tuotiin vuonna 1973, joka kuitenkin ehti kuolla ennen ensimmäistäkään jälkeläistä. Vaikka puhdasrotuisia kaspianponeja ei tarjolla ollutkaan, astui ensimmäinen ori Jehan useita muun rotuisia tammoja ja kuoli vasta 1993. Vuoden 1994 jälkeen on kaspianponeja alettu tuoda enemmän. 

Vuonna 2008 kaspianponeja on arveltu olevan maailmanlaajuisesti vain 1400-1600 kappaletta, joista noin 500 oli arvioitu olevan Yhdysvalloissa. 

Loistavia kuvia kaspianponeista: http://www.caspianhorsesociety.org.uk/caspians-today.html

Videoita kaspianponeista: https://www.youtube.com/user/mahtobcazpita/videos

http://www.hevosmaailma.net/caspian.shtml

https://www.caspian.org/

Taas uusia piirroksia, dongola ja muutama muu

Pidän piirtämisestä, pidän harvinaisista roduista. Olen saanut yhdistettyä ne tähän harrastukseen nyt loistavasti. Viikonloppuisin kun tartun kynään, tuntuu että piirrustuksia vain tulee ja tulee.

Uusin työ ja knabstrup. Olen aivan rakastunut näihin täplähevosten piirtämisiin. 

Tästä piti tulla american cream draft, mutta muistuttaa voikkoa suomenhevosta enemmän. 

Vjatkanponiori.

Campolino. Väriltään ruunivoikko? Kaiketi sallittu, unohdin tarkistaa/muistaa.

Ruunivoikko frederiksborg. Vielä odottaa viimeistelyjä.

Piirsin tämän joskus ketunmetsästyskilpailujen innoittamana, mutta unohdin lopulta osallistua niihin kisoihin. Kuvittelin piirtäessäni tämän clevelandinruunikoksi, mutten enää tiedä näyttääkö se siltä.

Ionicin ja Latun dongoloiden innoittama. Aivan ihastuttavia hevosia piirtää ja saa olla niin vänkäsäärtä kuin haluaa. Tämän lahjoittaisin mielelläni vaikka Ioniciin, jos vain värien puolesta passaa ja muuten ulkonäöltään kelpaa. Ruunivoikolta väritys omaan silmääni näyttää, ja dongoloista nyt ajattelin, että niistä voi melkein väriä kuin väriä löytyä.

Noh, kuvia siis tulee, mutten ikinä tunnu niitä käyttöön asti itse saavan. Olenkin alkanut miettimään, pitäisikö minun laittaa piirrokset "vapaasti kopioitaviksi", lähinnä harvinaisten rotujen kasvattajia auttamaan. Käyttäisikö kukaan edes niitä? Saisinko heristävää sormea piirroshevosten omistajilta, koska yleensä piirroshevosten plussista sanotaan, että jokainen on omanlaisensa jne.

Toinen vaihtoehto mitä olen miettinyt, on kuvien "tilauspiirtäminen", ilmaiseksi tietenkin, koska en luonteilla ja valmennuksilla juuri mitään tee.

Ja viimeisimpänä olen ajatellut, jos lisäisin Lymien kasvattien ostajille mahdollisuuden saada piirroskuva kasvatin mukaan. Sitten heräsin unestani ja muistin ettei kukaan kasvatteja osta, joten kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa jää vielä käytettäväksi.

Hmm.

Ja blogihan on viimeaikoina ollut hiljaisella ja saanut nauttia lähinnä piirroksista ja niiden julkaisusta, koska toistaiseksi en kotitietokoneella ole ollut/päässyt/ehtinyt, mutta toivottavasti joskus saisin sen ensimmäisen piirroshevoseni tehtyä ja tallia muutenkin päiviteltyä. Puhelimella näiden kirjoittelut ja selailut alkavat jo tympiä.

Kymmenen pientä piirroskuvaa

Tinúvelin blogia ja tallia aina selailtuani iski piirroskärpänen minuunkin. Valitettavasti en vain omista skanneria, joten nämäkin kuvat olen puhelimelta taiteillut tänne ja se hieman näkyy laadussa.

Osa kuvista vielä hieman kesken, mutten malttanut kuitenkaan olla julkaisematta. Kuvissa olen kokeillut useampaakin eri tekniikkaa, ja nyt tuntuu että olen ainakin lempitekniikkani löytänyt.

Pitkästä aikaa tuli kynään siis tartuttua ja innostuinkin "muutaman" kuvan piirtämään. Eivät toteutukseltaan ja rakenteiltaan ehkä ihan sitä piirroshevosten aatelia, mutta en varmaan muutenkaan olisi näyttelyitä mennyt (lue: uskaltanut) kokeilemaan.

Kuville ei vielä hevosia ole keksitty, mutta luultavasti tulevat pääsemään käyttöön seuraavan tuontiryppään hevosille.

Konikori

Työpainoitteinen konikori.

Knabstruptamma. Ehdottomasti lempparini näistä kuvista.

Kaiketi lusitano-oria esittävä

Murgenhevonen

Amerikanponi tai Brittiläinen pilkkuponi, en ole vielä päättänyt kummalle tarvetta enemmän.

PRE

Saatan laittaa venäjänratsuorille

Vladimirintyöhevostamma, tammoille kun ei muutenkaan liikaa kuvia rodusta löydy. Ensimmäisiä öljypastillitöitäni, en ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin olen kokemusta ja yhtä kuvaa rikkaampi nyt.

Ahaltekori, mittasuhteet hieman plörähti ja aurinko aivan luonnottamassa asennossa varjoihin verrattuna. Harmi vain, ettei pastilliväriä voi kumittaa oikein.

Jälkeläisten määrät hevosilla laskussa?

Tuli mieleen taas hevostalli.netissä selaillessa, kun lähiaikoina tullut useampaankin ihmettelyn aiheeseen. Otsikossa mainostetaan "Tarjotaan viimeisen kerran jalostukseen se ja se ori", ja kun katson orien sivuilta, niillä on ennestään yksi tai kaksi jälkeläistä.

Ja tämähän on taas hyvin tuttu ja usein pinnalle oleva mietinnän aihe virtuaalimaailmassa ja mielipiteitähän on asiaan monia.

Mutta mitä olen hevosia katsellut, tuntuvat jälkeläismäärät jäävän oikeasti sinne pariin kappaleeseen.

IRL-elämässähän suosittujen orien jälkeläismäärät nousevat helposti useihin satoihin. Ja parhaimmilla siitostammoilla saattaa helposti syntyä se 10-16 varsaa. Toisin sanoen, en ymmärrä miksi virtuaalimaailmassa pelätään käyttää hevosia jalostukseen useammin kuin kerran pari, varsinkaan oria. Itse saatan jopa samasta yhdistelmästä teettää kaksi tai kolmekin varsaa hyvällä omatunnolla.

Onko syynä se, ettei haluta hevosesta "massanimeä", jota muutaman sukupolven päästä vältellään sukutauluissa, kun se joka toisessa tulisi vastaan. Suomenhevosissa toisinaan törmäsin aikoinaan tähän ongelmaan kyllä, taisi olla pari Lakealaista oria jotka olivat melkein jokaisen potentiaalisen kumppaniehdokkaan sukutaulussa. Mutta silti jälkeläismäärät olivat siellä viiden yläpuolella, eikä sukupolven tai parin jälkeen ne nimet enää siellä olleet häiritsemässä. Nopeaa ja ohimenevää.

Vai onko varsojen myyminen nykyään niin hankalaa, että mielummin pidetään varsamäärät pieninä?

Mene ja tiedä.

Itse ainakin ajattelen niin, että hevonen, olkoot kuinka hienot kuvat ja meriitit eläessään, ei se kuopattuaan jää juuri kenenkään muistiin. Ellei sitten ole todella upeasta tai esimerkiksi nimen mukaan muistettavasta hevosesta (esim. Kyrpäjyrä) kyse. Hevonen ei jää muistiin muuten kuin linkkinä jälkeläistensä sukutauluihin, tai näin minä ainakin ajattelen. Ja vielä kun harvinaisia rotuja kasvattaa, tahtoo, ainakin minä, teettää jälkeläisiä melkein jokaisesta mahdollisesta yksilöstä, niitä yksilöitä kun ei toistaiseksi liikaa ole. Tai ainkin niin kauan, että jalostuspohjaa alkaa laajemminkin omasta tallista löytymään.

Aloin tuossa laskemaan omien hevosten jälkeläismääriä, mutta muutaman rodun selattuani jätin asian siihen. Enhän minä laiskana ole joidenkin hevosten jälkeläisiä ikinä saanut edes sivuille lisättyä, vaikka kyseinen hevonen suvuissa jo kolmannessa sukupolvessa seikkailisi. En siis saanut vertailukohtaa tai nostella vielä pikkurilliäni.

Muutaman eniten jälkeläisiä saanen muumion sain kerättyä, onko niillekkään kaikkia jälkeläisiä saatu merkittyä, mutta vielä olisi ainakin tarkoitus tuplata jälkeläisten määrät näilläkin ennen kuoppaamista. Voi olla, että tapani voi kostautua joskus, mutta parhaiten opin kantapään kautta kokemalla.

Appaloosatamma Nikita Dolan vm- 2014 - 4 jälkeläistä
Ahaltektamma Boydalo Nina vm- 2014 - 5 jälkeläistä
Curlytamma Red Sienna vm- 2014 - 3 jälkeläistä
Criollo-ori Toro di Vidal vm- 2014 - 4 jälkeläistä
Venäjänratsuori Semyon vm- 2014 - 6 jälkeläistä

Ja näitä katsellessani, voisinkin lisätä to-do-listan kärkeen jälkeläisten lisäämisen sivulle, kröhöm. Ehkä palaan aiheeseen, jahka olen sen saanut tehtyä.

Vladimirintyöhevonen

Olen henkeen ja vereen kylmäveri-ihmisiä, myönnän sen. Mitä muhkmumpi, sen parempi. Tai mitä kyömypäisempi, sen parempi. Aikaisemmin esittelin tallin norikerit, joita innostuin taas kasvattamaan. Nyt olen taas lisännyt hevoslistoille sellaisen ihanuuden kuin vladimirintyöhevonen. Hävettävän vähän tiedän rodusta, oikeasti, ainakin verrattuna moneen muuhun rotuun, joten kulutinkin muutaman tunnin internetin ihmeellisessä maailmassa, yrittäen etsiä rodusta uuttaa tietoa. No, melko vähäisin tuloksin kuitenkin.

Muutamassa asiassa kuitenkin viisastuin, ja huomasin esimerkiksi sen, että vladimirinhevosissa löytyy niitä tankkereita vielä, mutta myös pitkäkoipisempia ja elegantimpia myös.

Lymien vladimirit ovat vielä aivan lapsenkengissä. Osa hevosista on vielä sivuja vailla, esimerkiksi Trzebielinon ikiaikainen kasvatti ja muutama tuontiorii, mutta kyllä se tästä. Kuvia ei tammojen osalta liikaa löydy, joten hevoskanta tulee luultavasti olemaan hyvin oripainoitteista. Muutenkin kuvien suhteen olen ollut melko vapaamielinen, koska etenkään tammoista, ei internetistä juuri kuvia löydy.

Vladimirintyöhevosta kutsutaan toisinaan myös esimeriksi Russian Clydesdaleksi tai Vladimirin Clydesdaleksia ja kun rodun ulkonäkö katsoo, ymmärtää hyvin miksi. Rotu muistuttaa hyvin paljon shirenhevosta tai clydesdalea, olemalla samalla kuitenkin hyvin omaleimainen rotu.

Rotu on Venäjältä Vladimirin ja Ivanovan alueelta kotoisin oleva kylmäverinen, joka on alunperin kehitetty  vallankumouksen jälkeen valtionsiittoloissa ja kolhooseissa työ- ja ajokäyttöön paikallisille. Rodun kasvatus aloitettiin vuonna 1886 Gavrilovo-Posadskin siittolassa.

Vladimirin alue on "aikojen alusta" asti ollut kivikkoista ja raskasta maaperää, johon tarvittiin vahvaa ja sitkeää työhevosta kyntämään ja vetämään kuormia. Vladimirintyöhevonen on juuri tähän jalostettu.
Vladimirintyöhevonen on nopeasti aikuiseksi kehittyvä, kestävä, tyylikäs ja hyväliikkeinen hevonen, joka tulee toimeen vaatimattomallakin ruoalla.

Rodun jalostus alkoi risteyttämällä paikallisia tammoja muun rotuilla, lähinnä englantilaisilla kylmäverisillä.  Vuodesta 1910 eteenpäin lähinnä vain shiren- ja clydesdalenhevosia jalostukseen käyttäen. Aikeisemmin rotuun risteytettiin myös percheronia, ardenneria ja suffolkinhevosta.

Tärkeimmistä rodussa vaikuttaneita oreja ovat clydesdaleorit Lord James (1910), Glen Albin (1923) ja Border Brand (1910).

Vuoden 1925 jälkeen rodun kehittämiseen ei enää hyväksytty vieraita rotuja.

Vuonna 1946 rotu katsottiin jo se sen verran yhtenäiseksi, että se voitiin virallistaa.

Lyhyesti vladimirintyöhevosesta:
- Ruunikko yleisin väri, myös mustia ja rautiaita löytyy
- Säkäkorkeus 155cm - 165cm
- Suuret merkit päässä ja jaloissa, toivottuja jopa(?)
- Iso, pitkänomainen pää, hieman kupera, mutta kaunis profiili
- Suuri säkä
- Leveä selkä
- Lihaksikas ja pitkä kaula
- Jyrkät lautaset
- Pitkät, kuivat, vahvat ja hyväasentoiset jalat
- Voi olla pitkätkin vuohiskarvat
- Jouhet pitkät ja paksut

- Luonne tarmokas, mutta lempeä
- Tulee toimeen vaatimattomallakin ruoalla
- Kehittyvät nopeasti täysikasvuisiksi. Jo kolmevuotiaita hevosia käytetään siitokseen ja työkäyttöön.
- Liikkeet hyvät kaikissa askellajeissa, käynnissä ja ravissa erityisesti
- Rotua käytetty alkuaikoina myös maidontuotantoon Venäjällä

Nimeämisestä
Mitä olen sukutauluja yrittänyt selata, olen tullut rodun nimeämisperiaatteen kanssa siihen tulokseen, että kaikki varsat nimetään samalla kirjaimella kuin emänsä, eikä kasvattajanimiä tietenkään käytetä. Tässä tosin aion tehdä poikkeuksen, jahka Lymiestä tulee vladimirintyöhevoskasvattien aika kunnolla alkaa.

Virtuaalimaailmassa
Virtuaalimaailmassa rotua löytyy ainakin Latulta Vecno Draftissa, jo lopettaneessa Trzebielinossa oli pari, ja Ionicissakin taisi yksi ori muistaakseni olla ja Jazzumilla myös.
Ei mikäåän erityisen tunnettu tai suosittu rotu siis virtuaalimaailmassa, mutta eipä juuri mikään muukaan kylmäverinen suomenhevosta lukuunottamatta.

Ja en muuten tiedä löytyykö Suomesta kuinka paljon vladimirintyöhevosia vai löytyykö ollenkaan, mutta useamman Suomessa asustavan eestin raskaan vetohevosen isänä ainakin on vladimirintyöhevonen.

Videoklippi, vähän osviittaa rodun askelluksesta. Ei huonon näköistä, vai?

Mitä on tapahtunut suomenhevosten nimille?

//Kirjoitus saattaa sisältää rumaa kieltä ja rumia mielipiteitä//

Hevostalli.netissä oli keskustelu virtuaalihevosten nimistä, lähinnä siitä, että missä menee hyvän maun raja nimeämisen suhteen. Koska en jaksa kuitenkaan topaan kommentoida, ja jos kommentoisin, siitä tulisi liian pitkä liiruslaarus, joten laitan tänne blogiin oman mielipiteeni asiasta, tosin koskien vain suomenhevosten nimiä.

Varmasti kaikille tuttu nimi Kyrpäjyrä tuli tietenkin heti mainittua, kuten varmasti jokaisessa aiheessa, joka vain v-hevosten nimiä ja niiden kauheutta käsittelee. Keskustelussa oli myös mainittuna melkein kaikki nimet, joihin törmätessä olen pudistellut päätäni epäuskoisesti, että kuka haluaisi vapaaehtoisesti nimetä hevosensa näin.

Väkisinmakuupussi
Todella mautonta vitsailla raiskauksella

Pärssuti
Miksei nimeksi suoraan vaikka Paskapökäle?

Kettulan En Oo Homo
Kuulema kappaleen nimi, ikinä kuullutkaan. Vaikka homo-sana ei ruma olekkaan, kaikki En Oo Keltainen Vaa Sininen-tyylillä nimetyt hevoset ovat kaikki plääh ja typerän näköisiä. Ehkä yhteen tai kahteen hyvin nimettyyn olen törmännyt elämäni aikana.

En ole mielestäni vetänyt kukkahattuani vielä liian syvälle päähän, vaan "pikkutuhmat" nimet voivat olla myös kekseliäitä ja hauskoja. Nämä eivät vain mielestäni enää olleet lähelläkään sellaisia.

Asiasta oli ht.netissä melko yhtenäinen mielipide, että törkeitä ja mauttomia nimiä tuollaiset, täällä kun käy noita lapsiakin... No, tuohon voisin sanoa, että niitä rumia sanoja kuulee kyllä jo eskarissa, joskus kotona ja kaupungillakin. Mutta enemmän miettisin sitä, minkälaisen kuvan tuollainen nimeämistyyli antaa siitä virtuaalihevosen omistajasta ja koko virtuaaliyhteisöstä, kun joku hevosen omistaja törmää hevosensa kuviin En Oo Paskaa Syäny-nimisen virtuaalihevosen sivuilla...

Tai ehkä törkeästi nimettyjen hevosten omistajat ovat jo hevosia keksiessään tajunneet, ettei heidän hevosestaan ikinä tule tunnettua, kuuluisaa ja mieleen jäänyttä hevosta muuten, joten hänen täytyy saada se aikaan törkeällä nimellä. Mainosta se huonokin mainos on, vai?

Kirjoituksen otsikosta suoraan, mitä oikein on tapahtunut suomenhevosten nimille?

Ennen nimet olivat tyyliltään: Valovoima, Valon Voima, Taikatappura jne.

Nykyään: Valovoimaa Ihku Jee Daa! HippeliHeiHei Viinaa, Salarakastajatar Varpaankynsisieni, Väkisinmakuupussi, M1ssi P1ssinen jne. En enää ihmettele, jos törmään Virtsankarkailu-nimiseen suomenhevoseen. Tai oreihin Penispumppu ja Ählämi.

Vaikka virtuaalimaailmassa ollaankin, mielestäni kerta kaikkiaan järkyttävän törkeän näköistä. Onneksi en suomenhevosia enää harrasta, niin ei tarvitse katsoa, minkä nimisiä hirviöitä siellä suvussa tulisikaan vastaan.

Onneksi vielä kuitenkin suurinosa suomenhevoskasvattajista nimeää hevosensa rodulleen arvoisella tavalla, olemalla silti kekseliäitä nimien suhteen.

Joku kommentoi, ettei pidä liian hempeistä kukkaiskeiju-tyylisistä nimistä, esimerkiksi Liinavan Sinivuokot yms. vaan nimissä pitää olla särmää. No, onhan Pärssuti esimerkiksi oiva valinta, onhan vessapaperissakin kulmat.

Pahoitin tietenkin mieleni vain suomenhevosten nimistä, mutta pakko sanoa, että kyllä jättäisin ostamatta vaikka morganorin nimeltä "Im Not Gay Man".

Ja tämähän on vain minun mielipiteeni aiheeseen. Ja kyllä, kokonainen vesimelonipelto on nenässäni.

Ja tätä kirjoittaessa tuli mieleen nimi Racastax, voisin melkein jonkun venäläisen vaikka sillä nimetä.

Ja ei minulla muuta.

Harvinaisemmat värit roduissa

Pidän harvinaisista roduista. Ja vielä enemmän pidän siitä, jos harvinaisessa rodussa onnistun löytämään harvinaisen värisiä kuvia rodulle.

Kandanhevonen

Kanadanhevosen yleisin väri on musta. Tämän lisäksi myös rautias ja ruunikko ovat sallittuja. Kuvia löytyy lähinnä mustista kanadalaisista, mutta muutaman ruunikon ja rautiaan olen silti saanut talliin hankittua. 

Rautiaat Shaw Marlowe, Pache Noell Bairbre ja liinaharja La Chedar Champlain Ciara, sekä ruunikko Nontario Indigo tulevat varmasti jättämään pääasiassa mustia jälkeläisiä, mutta jos värin saisi yhden tai parin kasvatin kanssa aina siirrettyä seuraavalle sukupolvelle, värin saisi ehkä pidettyä kitkutellen hengissä. Mitä kuviin tulee, 1/20 on löytämistäni kuvista rautiaasta.

Mutta se rautiaista ja ruunikoista kanadanhevosista! Seuraavaksi haaveilen jo voikosta. Kyllä, voikosta.

Ihan oikea kanadanhevonen Schmucki Pharraud Lambert on nimittäin väriltään voikko. Sukutaulusta kun katsoo, huomaa että emä on rautias ja isä mustaksi merkitty. Nyt tuon voikon jälkeläisen jälkeen on alettu epäilemään, että jos se ori olisin smoky black, eli mustanvoikko. En ole juurikaan perillä värigenetiikasta, mutta hyvin on piilossa väri pysynyt. Ilmeisesti jos sukutauluun on luottaminen, on  mustanvoikot merkitty virheellisesti mustiksi, sillä voikkogeeni ei käsittääkseni hypi sukupolvien yli. Sukutaulua kun pidemmälle selailee, löytyy Blondi-nimistä hevosta ja muuta, mutta oma englannintaitoni ja värien ymmärrys loppuu jo siinä vaiheessa, mutta olisi hauska tietää, mistä voikko tiensä löytänyt. 

Toinen voikko kanadanhevonen minkä löysin, on tamma Lambert Lambert Theta, mutta siitä ei juurikaan tietoa löytynyt.

Muutama lisäkuva voikosta orista.

Kuvia Thetesta

Videoklippi youtubesta voikosta kanadanhevosesta kentällä

Arabianhevonen

Arabianhevosissa jylläävin väri on kimo. Muita sallittuja värejä on ruunikko, rautias ja musta, viimeisin harvinaisempana värinä. En ikipäivänä tule kutsumaan itseäni arabikasvattajaksi, sillä kaikki arabihevoset olen hankkinut risteytysjalostusta silmällä pitäen. Ja ensimmäisen mustan arabiorinkin hankinkin suunnitellessani arabo-friesianin kasvatusta, koska ajattelin realistisemmaksi värin kannalta, että kahdesta mustasta tulisi friisin näköinen ja värinen risteytys, eikä esimerkiksi friisiläistä kimolla värityksellä. Ja tämän viimeisen mahdollisuuden siis minimoin valitsemalla vanhemmiksi vain väritykseltään mustia.

Silti näitä kuvia katsellessa tekisi mieli hankkia liekinpunaisena hehkuva rautias, tai liinaharjainen arabi. Tai no, mikäs estää?

Andalusianhevonen

Andalusianhevosissa yleisin väri taitaa olla kimo. Sen lisäksi ruunikot, rautiaat, mustat ja voikkovärit ovat myös sallittuja. Voikkoväriset, mustat ja rautiaat andalusianhevoset ovat selvästi vähemmistö, mutta niistäkin kuvia löytyy aina jokunen.

Cremello ori Fugazmente ja rautias ori Tacito Sans ovatkin tainneet luikerrella väriensä turvin lempihevosiksini barokkihevosista. Andalusianhevosilla ulkonäkö kun riittää, enkä itse ole kilpailuihmisiä, yritänkin lähinnä vain väreillä ja tulevaisuudessa toivottavasti myös nimillä vain leikkiä, mitä "kasvatukseen" tulee. Valitettavasti menin tallin ainoan mustan andalusialaisen sivut päälletallentamaan, mutta se on toivottavasti korjattavissa. Eli tarkoitus olisi kasvattaa rautiaiden, voikkojen ja mustien andalusialaisten määrää, jos ei merkittävästi virtuaalimaailman menoon vaikuttaen, niin ainakin tallin omaan hevoskantaan vaikuttaen.

Liinaharjainen rautias on muuten harvinainen ilmestys andalusialaisissa, ja sellaisen kuvista haaveilen. Vain muutamaan kuvaan olen toistaiseksi törmännyt, mutta ehkä joskus vielä.

Lipizzanhevosella musta ja ruunikko ovat harvinaisia, sillä kimo jyllää ylivoimaisena ykkösenä väreissä. Ehkä muutamalle mustalle onnistuisi kuvat löytämään, mutta eipä tuo nykyinen kolmen lipizzan lauma mikään suurenmoinen vielä kimojenkaan osalta ole, että...

Islanninhevonen, tuo yksi väririkkaimmista roduista. Muuten rotu ei juurikaan kiinnosta, mutta se värikirjo! Voisin ihan vain värien takia hankkia muutaman päistärikön tai splashed white-kuvioisen islantilaisen.

Muista roduista en tällä hetkellä tai tähän hätään keksi harvinaisia värejä, cremello tekeissä tai amerikkalaisissa roduissa kun on melko normaalia, tai no amerikkalaisissa roduissa kaikki värit tuntuvat tavallisilta. Tai no, brindle-kuvioinen hevonen olisi hieno, puoliverisenä tai quarterina, rodulla ei olisi niin  väliä.

Kanadanhevonen - uusi tulokas rotuihin

Virtuaaliset kanadanhevoset joihin olen törmännyt, pystyy laskemaan yhden käden sormin. Jos siis jätän omat hevoseni laskuista pois.
Rotu on siis todella harvinainen ja vähälukuinen virtuaalimaailmassa. Ainut kasvattaja kenet pystyisin nimeämään kanadalaisten pariin on Ellery Canadians, josta nykyään ei kyllä taida olla jäänyt mitään muuta virtuaalimaailmaan jäljelle, kuin etusivu Web archiveen ja kaunis ajatus.

Lymiessä rotu käsittää tällä hetkellä 18 kanadanhevosta, orit kahdeksan hevosen voimalla ja tammat kymmenen. Olin kokonaan jo unohtanut rodun olemassaolon, mutta Ionicin blogissa törmäsin mainintaan Pinerock Ranch ja kanadanhevoset ja pim! Muistin taas tuon kauniin rodun olemassa olon. Joskus vuonna 2011(?) omistin muutaman kanadalaisen, ja tietenkin oli pakko pelastaa vanhoista hevosistani pari kasvattia, eli ori Shaw Marlowe ja tamma Nakayla Wicak ovat vanhojen hevosteni jälkeläisiä ja toivottavasti tulevat olemaan hyödyksi rodun kasvattamisen kanssa.

Erityisen ihastunut olen kaksipolviseen kasvattiini Lymie Shawnae Camshroniin ja sen isään Firemarks Aldo Cameroniin. Nuo kuvat ja nimet ovat namnam. Kanadanhevosillahan on oma vakiintunut nimeämistapansa. Nimi on siis aina vähintään kolmiosainen käsittäen "kasvattajanimen", isän nimen ja viimeisenä hevosen oma nimi. Mitä IRL-kasvattajien varsoja olen ihastellut, nimiä löytyy perus Gramsoneista aina I Love My Stars tyyliisiin nimiin, eli kanadanhevosillä pitkät ja monisanaiset nimet ovat sääntö eikä poikkeus. Alkaessani kasvattaa kanadanhevosia haaveilin jo omasta nimiliitteestä kanadalaisille. Ts. joku oikein kanadalaistyylinen ja vaahteralehtimäinen, Mapple Leaf Josephin Loaz Kingdom Crusader olisi esimerkiksi aika hauska nimi kasvatille. Nimen järkevyyteen en sitten sanokaan mitään... Mutta ei. Tyydyin tylsään Lymie alkuiseen nimeen, pöh.

Ja kanadanhevosilla nimet perinteisesti nimetään tietyllä alkukirjaimella jokaisena vuonna. Eli vuoden 2014 kirjain oli B, 2015 C ja nyt 2016-kasvatit nimetään D-kirjaimella ja niin edelleen.

Ja tietenkin rotu oli pakko nappaista heti kasvatus- ja hevoslistoille. Jos tällä kertaa pääsisin pidemmälle kuin sen yhden sukupolven.

Kanadanhevonen on rotuna mielestäni hyvin kaunis. Yleensä hieman muhkeampia kuin perus lämminveriset, mikä etenkin omaa silmääni miellyttää, mutta samalla hyvin sievä ja omaleimainen rotu. Käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen, taipuu niin kouluun kuin esteisiin, että valjakkoon ja länkkäriin. Itseäni houkuttaakin erityisesti käännyttää nuo omat kanadalaiset pikku hiljaa kokonaan vain valjakko- ja westernpainoitteiseksi, ehkä yhden tai kaksi estehevosta jättän.

Väreinä kanadanhevosella yleisin on ehdottomasti musta, mutta lisäksi rautias ja ruunikko ovat sallittuja. Itsellänikin suurin osa hevosista on mustia, mutta mielenvirkistykseksi toin joukkoon myös suvuttomat tammat ruunikon ja rautiaan kuvilla.

Upeat noricuminhevoset

Esittelin eilen taas vierailun arvoisia talleja. Joukossa oli noricuminhevosia kasvattamaan aloittanut talli Flüstern Norikers, joka ikävä kyllä, kiitos ilmeisesti hevostalli.netin ainaisille anonyymeille, laittoi tallin ovet kiinni heti julkaistuaan ne. Asiaan sen suuremmin puuttumatta, vaikka kuvat olivatkin laittomia, olen hieman surullinen siitä, miten iso työ talleineen ja hevosineen heitetään hukkaan vain kuvien takia. Kuvia kun aina löytyy lisää. No, jään odottelemaan josko talli joskus uudestaan aukaisisi ovensa.

Itse asiana oli kirjoittaa noricuminhevosista. Tietämykseni rodusta ei varmasti ole suurtakaan, mutta opin koko ajan mielelläni lisää asiasta, joten korjaukset sun muut ovat enemmän kuin tervetulleita. Niin hevosten tietoja kuin muita tekstejä kohtaan.

Noricuminhevosesta on jo lyhyt ja ytimekäs kuvaus hevosmaailma.netissä, en siis ala sitä kopioimaan.

Itse ihastuin norikeriin, taas kerran sanon tämän, mutta suurien kyhmypäiden takia. Ihastuttavan raskasrakenteisia jytkyjä, vaikka löytyy seasta sporttisempaakin. Lisäksi ne värit. Tiikerinkirjava yhdistettynä raskaaseen kyömypäähän, voiko ihastuttavampaa ollakkaan. Tai no, toinen lempivärini norikereissa on tummanrautias liinaharjalla ja isoilla merkeillä, ja saman kysymyksen voisin siitäkin esittää.

© Rumo 

Tiikerinkirjavan lisäksi norikerista löytyy tietenkin musta, rautias ja ruunikko, mutta myös päistärikkö, vaikka viimeisiä paljon vähempilukuisempina kuin muita värejä. Netistä löytyy myös sivuja jotka kertovat laikukkaat ja kimotkin sallituiksi, mutta en usko asiaa ennen kuin omin silmin näen rekisteröidyn norikerin kimona. Tobianosta kai pakko uskoa, kun oma tuontiorii sellaisen kuvilla löytyy, vaikka aluksi olin siitäkin ihmeissäni. Keskenään kun löytyy niin ristiriitaista tietoa eri lähteistä.

Säkäkorkeudet norikereilla ovat yleensä 155cm ja 165cm välissä, ja tunnustankin omistavani muutaman ylikokoisen jättiläisen. Niihin voi sitten seuraavan sukupolven aikana kiinnittää huomiota ja yrittää pitää suosituksissa.

Kuvasta kiitos Horses SK

Mitä lajeihin tulee, rotuhan on esimerkiksi työhehevosena mahtava, mutta toistaiseksi olen merkinnyt kaikkien omieni painotukseksi vain valjakkoajon. Ehkä joskus, jopa lähiaikoina, saan palautettua talliin työhevosnorikereita. Ne vasta komeita ovatkin, koristeellisista valjaista puhumattakaan!

Kasvattajia ei tällä rodulla ikinä ole ollut liikaa, ja uusi kasvattaja olisikin ollut enemmän kuin tervetullut. Aikaisemmin luettelin kasvattajaksi Shia Stablesin ja  Ionicin, ja olin kokonaan unohtaa myös Kerpan norikerit, jotka itse asiassa vuonna 2010 minut tähän rotuun saivatkin ihastumaan. Ja törmäsinpä joku aika sitten tähän Belveder-nimiseen virtuaalitalliin, josta myös näitä upeita muhkuja löytyy. Täytyy katsoa, josko itsekkin joskus tulisin yhden norikerin iloiseksi omistajaksi. Tai kahden. Tai kolmen.

Omat norikerini ovat vielä kovin alkutekijöissään. Muuten omia kasvatteja tai tuonteja kaikki, mutta ylpeänä omistan myös Shialaisen ja yhden Ionicin norikerin. Jo ne kahdestaan antavat mukavasti lisäpotkua kasvatukselle, ja taas jaksaa muutaman sukupolven ilolla teettää kasvatteja.

Toistaiseksi en mitään erityisiä linjoja sun muita aatoksia ole rodun kanssa miettinyt. Aloittaessani toin tarpeeksi hevosia, että jokaista väriä löytyisi edes hitusen. Päistärikön harvinaisuutta edustaa esimerkiksi vain kaksi tammaa, tuonti ja sen varsa, ja laikukkaan orin mainitsinkin jo aikaisemmin. No, kuvia löytyy ja intoa, ja nimien keksiminen norikereille se vasta mukavaa onkin, joten olen hyvin odottavaisin mielin mitä rodun kasvuun tallissa tulee. Tulipahan vihdoin heräteltyä tämänkin rodun kasvatus Lymiessä taas käyntiin.

Taas vierailun arvoisia talleja

Baroque Alviano
Pierre etsiskeli hevostalli.netissä friisiläishevosia, ja samalla törmäsin hänen uuteen talliinsa. Aikaisemmin olen ihaillut hänen lännentalliaan ja Kadotettuja, ja tämäkin oli yhtä ihastuttava. Rotuina barokkihevoset, joiden kasvattajia ei liikaa todellakaan ole virtuaalimaailmassa. Sivut ovat siistit ja simppelit ja hevosten sivut helppo selata, vaikka tekstiä sivuilta löytyykin(kuulostipa hassulta ilmaukselta). Erityisen innoissani olen frederigsborgin valinnasta yhdeksi kasvatusroduksi, Ionicia lukuunottamatta kun olen tainnut vain pariin frederigsborgiin aikaisemmin törmätä. Unohtamatta tietenkään lusitanoa, jonka monet tuntuvat unohtavan kokonaan koreampien andalusianhevosen tieltä. Ja tietenkin lipizzat, friisiläiset ja andalusialaisetkin ovat mahtavia, mutta niille löytyy jo enemmän omistajia ja kasvattajia ennestään virtuaalimaailmassa, muttei todellakaan tietenkään liika.

Flüstern Norikers
Hevostalli.netissä törmäsin esittelytekstiin norikertallista. Siis rodusta, josta en enää osaa nimetä enää yhtäkään kasvattajaa Ionicin ja Shia Tablesin norikerien kadottua. Olin siis melko innoissani moisesta tallista, ja olen toki vieläkin. Rotu kun on aivan upea, komeita muhkuja ja plussana vielä täplikäs väri sallittuna. Kuvat ovat hevosilla komeat, Marco Scheideckerin kuvaamia, kuten osalla omienkin norikerien. Miinuspuolena vain, että jostakin syystä tallin sivuilla kuvat eivät lataudu kokonaan, vaan kaikki ovat pikselimössöä. Muutamia kirjoitusvirheitä sivuilta pomppasi, mutta muuten loistava kokonaisuus. Valitettavasti en vain taida tulla yhtäkään kasvattia tallista ostamaan(saamaan?), koska kasvatus-sivulla todetaan, että ellei kahteen kuukauteen näy elonmerkkejä kasvatin sivuilla, kasvattajalla on lupa ottaa se takaisin. Tämä on hieman hassua, varsinkin kun sivuilla painotetaan tallin olevan suurtalli, jolloin tietenkin luulisi olevan ymmärrettävää, ettei kaikkien hevosien sivuja ehdi 24/7 päivittämään, vaikka hevosta ei unohdettu oltaisikaan. Lisäksi, etusivulla mainitaan ettei kaikilla hevosilla tulla kilpailemaan, koska jalostusmateriaalia on kovin vähän, mutta uutisissa lukee, että jokaisella tullaan kilpailemaan 10-20 sijoitusta valjakossa. Hieman ristiriitaista tietoa keskenään, mutta laitan alkukankeuden piikkiin tuollaiset. Onhan talli vasta ovensa avannut. Norikeri ei virtuaalimaailmassa todellakaan ole mikään  tunnettu rotu, joten toivon vain onnea ja jaksamista rodun kanssa. Josko Flüstern saisi parannettua rodun tunnettavuutta ja lukumäärää.
Suosittelenkin lämpimästi jokaista tutustumaan talliin ja tähän hienoon rotuun!

Vindemia
Vindemia on talli, joka käsittää etusivun tekstin perusteella sekalaisen määrän hevosia. Ja niitä kyllä löytyykin. Ennen kaikkea ihastelin miten siististi hevosten listaus on saatu kuvineen päivineen, vaikka kaikki eri rodut yhdellä sivulla onkin listattuna. Roduista löytyy amerikan miniä, russeja ja islanninhevosia, mutta itseäni ennen kaikkea kiinnosti boulognenhevonen ja marwarit. Niihin kun ei liian usein virtuaalimaailmassa tule törmättyä. Kasvattejakin tallilla syntynyt jo vuonna 2015, joten ihmettelen miten en aikaisemmin tähän talliin ole onnistunut törmäämään.

Knockturn Ponies
Ratsuponisiittola, erityisen ihastuttavalla ulkoasulla varustettuna. Olen aikaisemminkin tähän talliin tutustunut, mutta koska ratsuponit eivät ikinä ole suuremmin kiehtoneet vaikeine prosentteineen ja maamäärityksineen, olin iloisesti yllättynyt törmätessäni tallin komeaan dartmoorinponioriin eräissä näyttelyissä. Syötävän komeaa oria kelpaa ihastella, sillä rodun yksilöitä ei liikaa virtuaalimaailmassa ole.

Eterno
Puoliveristen kasvatukseen ja kilpailuttamiseen keskittynyt talli. Ei aivan oman kiinnostukseni ykköskohteita, mutta niiden lisäksi tallista löytyy yksi syötävän komea quarterori, jota aina jään ihailemaan kerta toisensa perään. Lisäksi suvultaan ainakin minulle aivan uutta verta kolmipolvisiin quartereihin, joten laitan orin korvan taakse.

Pikkutalli
Lisäksi vielä on aivan pakko mainita ihastuttava pikkutalli, joka kuuden hevosen voimillaan jaksaa aina vain ihastuttaa. Tallista löytyy kahden suomenhevosen lisäksi kaksi paintia ja kaksi quarteria. Hevoset ovat sympaattisia ja suloisia, ja ihailen erityisesti niin tallin kuin hevostenkin sivujen siisteyttä ja selkeyttä.

Vapaat by AK ja uusia kasvatteja

Vaikka kasvatankin ties mitä Italiasta ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevia rotuja, ja tietenkin kaikkea näiden välillä, ovat suomalaisten kokoamat vapaastikopiointisivut suuri helpotus harrastukselleni, ja varmasti muidenkin. Suuri kiitos siis alkuun heille, jotka kyseisiä sivustoja jaksavat ylläpitää.

Ensimmäisenä mieleen tulee Vapaat by AK. Ensimmäistä kertaa paikasta kuullessani olin hyvin epäileväinen, eihän nyt suntuubin toimivaa kuvasivustoa voi koota. Tai niin minä luulin. Nykyään olen tietenkin aivan eri mieltä asiasta, vaikka itse kuvat sijaitsevatkin kuvat.fi-palvelussa.

Vapaasti kopioitavia kuvia löytyy laidasta laitaan. Niin rotujen kuin tilanteidenkin osalta. Esimerkiksi superharvinaisena pitämääni bashkir curlylle löytyi useammatkin kuvat. Ja mikä pelastus ne olivatkaan, aikaisemmin kun lähinnä Langrishin gallerian varassa olin kyseisen rodun kanssa.

Venäjänratsuhevosille myös löytyi mukavasti kuvia, kuten myös friisiläisille. Unohtamatta tietenkään suomenhevosia, shetlanninponeja ja puoliverisiä. Tuntui että hamstrasin kamalat joukot kuvia käyttöön, mutta silti jäi vielä monta hyvää kuvaa odottamaan vielä käyttöön pääsyä. Ja hyvä niin.

Talli täyttyikin taas uusista kasvateista, kiitos AK:n kuvien, joiden käyttöön ottamisessa en malttanut odottaa.

American bashkir curly-tammat Demon's Date Call Lymie ja Promise Of Red Sun Lymie
Molemmat tammat tulevat olemaan hyvin tärkeä apu muutenkin pienilukuisen curlylaumani kanssa. Ja nättejä kuin mitkä kumpikin.

Australianponitamma Darcella Lymie
Hieman tuhti ja isokokoisen näköinen australianponiksi, mutta pää oli niin kaunis ja siro, etten voinut vastustaa.

Friisiläistamma Meichelle v.d. Lymie
Tämän tamman ristin jo lempinimeltään Meisseliksi.

Haflingerori Ludlowe Lymie
Komea kuin mikä ja samalla ensimmäinen haflingerkasvatti

Venäjänratsut Kratos Lymie, Czernbog Lymie, Galochka Lymie ja Razenka Lymie.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kaspianponitamma Sirah Tabassum, vaikkei kasvatti olekkaan. Oli vain niin ihastuttava kuva ja mielestäni käy hyvin kaspianponista, eikä yhden suvuttoman tamman kanssa pitkälle pötkittäisi muutenkaan kasvatuksessa. Tässä siis avustusta siihen, ihastuttavalla nimellä vielä varustettuna.

Vaikka kaikki kuvat eivät olisikaan aivan oman rotunsa edustajasta, ovat kaikki mielestäni melko rodunomaisia kuvia. Toki joku paremmin näiden rotujen tuntija saattaa repiä hiuksia päästään, mutta omasta mielestäni oikein onnistuneita valintoja ja sitä pidän toistaiseksi vielä tärkeimpänä, että itse pidän mielikuvitushevosistani ja niiden kuvista.

Näyttelymenestystä ja menestyksettömyyttä

Olen vasta tämän vuoden alkupuolella tutustunut VSN:n näyttelyihin, kuin myös innostunut NJ:stä uudestaan. Osalla hevosistahan Lymiessä on rakennekuvat, vaikka osalla aivan kauheatkin, mutta ajattelin jokaisen rakennekuvallisen ainakin kerran ilmoittaa näyttelyihin, ja katsoa tuleeko menestystä vai jäädäänkö häntäsijoille.

 Ja mitä rakenteisiin tulee, olen aivan onneton arvioimaan esimerkiksi tekkejen ja friisien rakenteita. Näille roduille näyttelyitä tuntuu piisaavan, joten olen päässyt kokeilemaan onnea kyseisten rotujen kanssa, vaikka yleensä ilman menestystä jäädäänkin.

Loistava esimerkki friisitamma Friedhof Kleinkind, jonka ilmoitin jopa neljään näyttelyyn, aina yhtä huonolla tuloksella palaten. Noh, tämän tamman näyttelyt olivat ainakin tässä, mutta enpä aikaisemmin ole tainnut törmätä 26 pisteen arvosteluun, hurja tulos!
Mutta friisiläisille luokkia siis tuntuu riittävän. Ainakin oman friisikannan näyttelyttämiseen.

Ongelmaksi nousee enemmänkin harvinaisemmat rodut, esimerkiksi irish draught-ori Colm Dohlmann. Ori on komea kuin mikä, muttei meinaa mahtua mihinkään luokkaan. Kaikki luokat mihin vain puoliverisiä tai suomenhevosia saa ilmoittaa, tuntuvat täyttyvän viidessä minuutissa. No, takana yhdet näyttelyt ja sijaksi seitsemäs, mutta jos mainintaan "sertin arvoinen" luotetaan, yritetään vielä tulevaisuudessakin muutamaan luokkaan mahtua.

Amerikanponitamma Zaninah Fire Fieldsin irtoSERT ei sen sijaan suurikaan yllätys ollut, eli tälle tammalle odotan nyt ainakin kantakirjausta.

Rakas kasvattini campolino Modesto do Lymie kävi kaksissa näyttelyissä. Muut hevoset-luokassa menestys jäi saamatta, mutta harvinaisten hevosorien luokassa ori pääsi kolmanneksi ja irtoSERTille. Näistä en nyt tiedä mihin luottaa, mutta ehkä kolmas näyttely antaisi hieman suuntaa lisää. Totta kai toivoisin vain onnea ja menestystä kasvatilleni, ja olisihan se hienoa tiettävästi ensimmäinen kantakirjattu campolino virtuaalimaailmassa omistaa. Ja tästä pääsisinkin aiheeseen, miksen vieläkään ole törmännyt Ionicia lukuun ottamatta campolinon omistajaan, mutta jätänpä sen nyt toiseen kertaan...

Morganit ovat myös menestyneet näyttelyissä, tai ne huimat kaksi kolmesta, joita näyttelyihin olen ilmoittanut. Mutta sitä en edes ihmettele, koska internetti on täynnä toinen toistaan komeammin poseeraavaa morgania.

Arabiristeytyksiä

En ole ikinä ollut arabi-ihmisiä. Ja vika on minussa, ei rodussa. Vanha ja kiehtova rotu ja komeita kuvia löytyy pilvin pimein. Ehkä miellän arabit liian siroiksi ja näteiksi, kun omaan silmään muhkyt ja kyömypäät iskevät enemmän.

No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.

Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.

Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.

Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.

Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.

Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)

Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.

Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.

Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.

Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.

Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.

Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat.  Ehkä vielä joskus.

Rakennehirvitysten kanssa näyttelyihin

Tuli ilmoitettua tuossa taannoin kaikki rakennekuvan omaavat teket näyttelyihin, Marvellous Herrings kun sellaiset sekä NJ:ssä kuin VSN:ssä laittoi pystyyn.

Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.

Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.

Hämmenystäni tuli lisäämään se, että kaksi muutakin hevostani pääsi RCH-maininnoille.

RCH Lev Bogdan 3,5+4+5+5+4,5+4,5+4,5+3,5+3+3 = 40.5p
RCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p

Ja, kuinka ollakkaan, en ihmetellyt ettei orit Krem Muzhenek (komeanvärinen neliöpääni) ja Nikolay Lymie  (vänkyräsäärinen ja minikokoinen tekkeponi) menestyneet, mutta saimme ainakin olla kunnian kummassakin oriluokassa viimeisiä. Onhan sekin nyt saavutus sinällään.

Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä

En ole pettynyt tuloksiin, päinvastoin, ja vielä kun ottaa huomioon, etten yhdeltäkään tekkefarmilta ole esimerkiksi kuvalupia saanut, ts. kysynyt, vaan penkonut jotain rakennekuvan tapaista vain internetin syövereistä ja lätkäissyt hevosille.


Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.

Tuontihevoset ja Langrishin galleriat

Bob Langrishin kuvagalleria on koukuttava. Tai itselleni se ainakin on heikko kohta, ja aina sivuilla vierailtuani huomaankin tuoneeni kasapäin uusia hevosia, kun löytyi niin mahtavia kuvia. Kuten nytkin kävi. Ihan normaalisti olin taaskin galleriaa selailemassa kun BANG! Talliin ilmestyi yht'äkkiä kasa uusia hevosia...

Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.

Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.

Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.

Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.

Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.

Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad,  tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...

Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen  ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.

 Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.

Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.

Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.

Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.

//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...