En ole ikinä ollut arabi-ihmisiä. Ja vika on minussa, ei rodussa. Vanha ja kiehtova rotu ja komeita kuvia löytyy pilvin pimein. Ehkä miellän arabit liian siroiksi ja näteiksi, kun omaan silmään muhkyt ja kyömypäät iskevät enemmän.
No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.
Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.
Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.
Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.
Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.
Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)
Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.
Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.
Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.
Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.
Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.
Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat. Ehkä vielä joskus.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
torstai 10. maaliskuuta 2016
Rakennehirvitysten kanssa näyttelyihin
Tuli ilmoitettua tuossa taannoin kaikki rakennekuvan omaavat teket näyttelyihin, Marvellous Herrings kun sellaiset sekä NJ:ssä kuin VSN:ssä laittoi pystyyn.
Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.
Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.
RCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p
Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.
Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.
Hämmenystäni tuli lisäämään se, että kaksi muutakin hevostani pääsi RCH-maininnoille.
RCH Lev Bogdan 3,5+4+5+5+4,5+4,5+4,5+3,5+3+3 = 40.5pRCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p
Ja, kuinka ollakkaan, en ihmetellyt ettei orit Krem Muzhenek (komeanvärinen neliöpääni) ja Nikolay Lymie (vänkyräsäärinen ja minikokoinen tekkeponi) menestyneet, mutta saimme ainakin olla kunnian kummassakin oriluokassa viimeisiä. Onhan sekin nyt saavutus sinällään.
Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä
Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä
En ole pettynyt tuloksiin, päinvastoin, ja vielä kun ottaa huomioon, etten yhdeltäkään tekkefarmilta ole esimerkiksi kuvalupia saanut, ts. kysynyt, vaan penkonut jotain rakennekuvan tapaista vain internetin syövereistä ja lätkäissyt hevosille.
Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.
Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Tuontihevoset ja Langrishin galleriat
Bob Langrishin kuvagalleria on koukuttava. Tai itselleni se ainakin on heikko kohta, ja aina sivuilla vierailtuani huomaankin tuoneeni kasapäin uusia hevosia, kun löytyi niin mahtavia kuvia. Kuten nytkin kävi. Ihan normaalisti olin taaskin galleriaa selailemassa kun BANG! Talliin ilmestyi yht'äkkiä kasa uusia hevosia...
Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.
Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.
Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.
Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.
Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.
Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad, tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...
Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.
Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.
Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.
Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.
Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.
//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...
Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.
Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.
Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.
Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.
Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.
Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad, tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...
Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.
Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.
Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.
Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.
Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.
//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Vierailun arvoisia talleja
Vierailen ja tutkiskelen mielelläni muiden talleja, ja seasta löytyy aina muutama erityisen mielenkiintoinen ja mieleen jäävätalli. Koska pidän kyseisiä talleja hyvinkin mainistemisen arvoisina, ajattelin koota ne lyhyelle listalle. Niin linkki(lue:muisti)listaksi itselleni, kuin muillekkin.
Zonjiet Stud
Puoliveriset ovat aina itselleni jääneet hieman vieraammiksi. En esimerkiksi elämässäni ole ikinä ratsastanut/nähnyt edes lähietäisyydeltä sellaista. Virtuaalimaailmassa ne taas eivät vain iske, ellei risteyttäminen jonkun harvinaisen rodun kanssa ole sallittua, joten puoliveritallitkin ovat pääasiassa jääneet hieman vieraammiksi. Silti jossakin aiheessa törmäsin Zonjiet Studiin ja jo heti ulkoasu iski mieleen posiitiivisesti. Lähempi tarkastelu osoitti, että talli on pullollaan toinen toistaan hienompia puoliverisiä. Ja ne kuvat! Upeita, värikkäitä, löytyy esimerkiksi kirjavaa ja suuri merkkisiä sabinoita, ja yhdestä hevosesta löytyy useampi kuva. Ainut mikä jäi vähän häiritsemään on se, etten tammalistauksessa meinannut saada klikattua tammojen sivuja auki, koska hiiren piti olla juuri oikeassa kohdassa keskellä.
Meadow Hill
No, sivut ovat keskeneräiset vielä ainakin tekstien osalta, mutta nuo hevoset. Lukumäärältään jo melkoinen ja löytyy puoliveirsten lisäksi harvinaisempiakin rotuja, ara-appaloosaa, knabstrupia, irish draughtia ja mitä vielä. Lisäksi hevosten kuvat ovat upeita. Monelta hevoselta löytyy piirroskuva, ja esimerkiksi tallin nsh-tamma on syötävän kaunis. Houkuttaisi kysyä muutamaa astutusta, etenkin irlantilaiselle, mutta hevosilla on kovin pitkät kilpailumeriitit, joten en tiedä mitä varsojen omistajilta sitten vaaditaan, ja kasvatus-sivukin kun oli vielä tekeillä.
Dyantha Farm
Tupsujalat ovat upeita, olen aina ihaillut niitä etenkin kuvien osalta. Silti en ikinä ole oikein omistanut kyseistä rotua, enkä kyllä tiedä miksi. Dyantha on itselleni(!!) aivan uusi tuttavuus tinkerien kohdalla, vaikka ensimmäiset kasvatit ovatkin syntyneet jo 2011. No, parempi myöhään kun ei koskaan, ja ihastuin jo selkeisiin hevosten sivuihin. Hienot kuvat(hienot kuvta voi olla ilman huippu rakennekuvaa), lyhyt kuvaus luonteesta, sukutaulu ja muutamat kilpailutulokset. Siistiä ja simppeliä, en voi kuin tykätä!
Arabella
Innostuin tuossa tannooin tuomaan itselleni muutaman australianponin, söpöjä kuin karkit kun ovat. no, eipä aikaakaan kun törmäsin ht.netissä Arabellaan. Asutralianponeja kasvattavaan talliin. Heti ulkoasu on jo mieleenjäävä, selkeä, mutta silti ihanan värikäs. Poneja löytyy useampi, vaikka hieman jäikin häiritsemään osan ponien kuvat, esimerkiksi joillakin kuvinaan Vermosta(?) welshkuvia. Vaikka welshitkin ovat siroja ja karkkimaisia, oli näissä kuvissa omaan silmään jo hieman liian selvästi kuvissa welsh. Lisäksi ulkoasu ei esimerkiksi ponien sivuilla toiminut(?), mutta muuten oikein positiivisessa mielessä mieleen jäänyt talli, josta uskaltaisin ehkä rohjeta varsaakin pyytämään jossakin vaiheessa.
Pinerock Ranch
Lännentalleja tuntuu putkahtelevan pinnalle nyt kuin sieniä sateella, ja Pinerock Ranch on yksi näistä uusista törmäämistäni westerntalleista. Hevosten kohdalla ei ilmeisesti juurikaan roturajoitteita ole, ja ihastuinkin jo löytämääni camarguetammaan, niihin kun ei liian usein virtuaalimaailmassa tule törmättyä. Toinen mukava tuttavuus oli risteytys puoliverisestä ja friisiläiestä, joka ihan hauskan näköinen kaveri sekin. Toistaiseksi hevosilla ei sivuillaan perustietojen lisäksi muuta kuin kuvia, mutta itse en edes muuta kaipaakkaan. Ja kuvat vielä olivat mielenkiintoisia, muutama kuva aina per hevonen, eikä rakennekuvia missään. Ja tallin mustangiori, se vei sydämeni aivan täysin. Oi mikä ulkonäkö!
Zonjiet Stud
Puoliveriset ovat aina itselleni jääneet hieman vieraammiksi. En esimerkiksi elämässäni ole ikinä ratsastanut/nähnyt edes lähietäisyydeltä sellaista. Virtuaalimaailmassa ne taas eivät vain iske, ellei risteyttäminen jonkun harvinaisen rodun kanssa ole sallittua, joten puoliveritallitkin ovat pääasiassa jääneet hieman vieraammiksi. Silti jossakin aiheessa törmäsin Zonjiet Studiin ja jo heti ulkoasu iski mieleen posiitiivisesti. Lähempi tarkastelu osoitti, että talli on pullollaan toinen toistaan hienompia puoliverisiä. Ja ne kuvat! Upeita, värikkäitä, löytyy esimerkiksi kirjavaa ja suuri merkkisiä sabinoita, ja yhdestä hevosesta löytyy useampi kuva. Ainut mikä jäi vähän häiritsemään on se, etten tammalistauksessa meinannut saada klikattua tammojen sivuja auki, koska hiiren piti olla juuri oikeassa kohdassa keskellä.
Meadow Hill
No, sivut ovat keskeneräiset vielä ainakin tekstien osalta, mutta nuo hevoset. Lukumäärältään jo melkoinen ja löytyy puoliveirsten lisäksi harvinaisempiakin rotuja, ara-appaloosaa, knabstrupia, irish draughtia ja mitä vielä. Lisäksi hevosten kuvat ovat upeita. Monelta hevoselta löytyy piirroskuva, ja esimerkiksi tallin nsh-tamma on syötävän kaunis. Houkuttaisi kysyä muutamaa astutusta, etenkin irlantilaiselle, mutta hevosilla on kovin pitkät kilpailumeriitit, joten en tiedä mitä varsojen omistajilta sitten vaaditaan, ja kasvatus-sivukin kun oli vielä tekeillä.
Dyantha Farm
Tupsujalat ovat upeita, olen aina ihaillut niitä etenkin kuvien osalta. Silti en ikinä ole oikein omistanut kyseistä rotua, enkä kyllä tiedä miksi. Dyantha on itselleni(!!) aivan uusi tuttavuus tinkerien kohdalla, vaikka ensimmäiset kasvatit ovatkin syntyneet jo 2011. No, parempi myöhään kun ei koskaan, ja ihastuin jo selkeisiin hevosten sivuihin. Hienot kuvat(hienot kuvta voi olla ilman huippu rakennekuvaa), lyhyt kuvaus luonteesta, sukutaulu ja muutamat kilpailutulokset. Siistiä ja simppeliä, en voi kuin tykätä!
Arabella
Innostuin tuossa tannooin tuomaan itselleni muutaman australianponin, söpöjä kuin karkit kun ovat. no, eipä aikaakaan kun törmäsin ht.netissä Arabellaan. Asutralianponeja kasvattavaan talliin. Heti ulkoasu on jo mieleenjäävä, selkeä, mutta silti ihanan värikäs. Poneja löytyy useampi, vaikka hieman jäikin häiritsemään osan ponien kuvat, esimerkiksi joillakin kuvinaan Vermosta(?) welshkuvia. Vaikka welshitkin ovat siroja ja karkkimaisia, oli näissä kuvissa omaan silmään jo hieman liian selvästi kuvissa welsh. Lisäksi ulkoasu ei esimerkiksi ponien sivuilla toiminut(?), mutta muuten oikein positiivisessa mielessä mieleen jäänyt talli, josta uskaltaisin ehkä rohjeta varsaakin pyytämään jossakin vaiheessa.
Pinerock Ranch
Lännentalleja tuntuu putkahtelevan pinnalle nyt kuin sieniä sateella, ja Pinerock Ranch on yksi näistä uusista törmäämistäni westerntalleista. Hevosten kohdalla ei ilmeisesti juurikaan roturajoitteita ole, ja ihastuinkin jo löytämääni camarguetammaan, niihin kun ei liian usein virtuaalimaailmassa tule törmättyä. Toinen mukava tuttavuus oli risteytys puoliverisestä ja friisiläiestä, joka ihan hauskan näköinen kaveri sekin. Toistaiseksi hevosilla ei sivuillaan perustietojen lisäksi muuta kuin kuvia, mutta itse en edes muuta kaipaakkaan. Ja kuvat vielä olivat mielenkiintoisia, muutama kuva aina per hevonen, eikä rakennekuvia missään. Ja tallin mustangiori, se vei sydämeni aivan täysin. Oi mikä ulkonäkö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)