Bob Langrishin kuvagalleria on koukuttava. Tai itselleni se ainakin on heikko kohta, ja aina sivuilla vierailtuani huomaankin tuoneeni kasapäin uusia hevosia, kun löytyi niin mahtavia kuvia. Kuten nytkin kävi. Ihan normaalisti olin taaskin galleriaa selailemassa kun BANG! Talliin ilmestyi yht'äkkiä kasa uusia hevosia...
Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.
Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.
Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.
Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.
Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.
Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad, tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...
Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.
Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.
Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.
Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.
Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.
//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti