maanantai 1. elokuuta 2016

Kaspianponeista sananen

Kaspianponi on kiehtonut itseäni vaikka kuinka kauan. Varhaisimmat omistamani kaspianponit taitavat mennä 2011 vuoteen, ja siitä eteenpäin olen yrittänyt rotua pienoisesti kasvattaa. Tämä on hieman hassua, koska muuten en ole poni-ihminen lainkaan, ja esimerkiksi welshit ovat vain plääh, vaikka välillä niiden kuvien selailu saakin sydämen pamppailemaan. Mutta niistä puuttuu se jokin.

Ja se jokin löytyy kaspianponilta. Ponin kokoinen hevonen. Kaunis ja älykäs, melkein kuin ponikokoinen arabi (en kyllä ole muuten arabifanikaan.... )

Maailman kartalle rotu ei oikein koskaan ole virtuaalimaailmassa noussut. IRL-maailmassa rotu sen sijaan tuntuu vain yleistyvän, ja kaspianponeja löytyy aina Kanadasta naapuriimme Ruotsiin.

Muistan ammoisista ajoista kaksi tallia jotka yrittivät aloittaa rotua kasvattamaan, mutta se tyssäsi heti alkuunsa, toinen on Yalda Caspians ja toisen nimeä en nyt muista. Yksi tai kasvattia saattoi toki ehtiä syntyä, ainakin muistelen joskus tömänneeni Yaldaan selaillessani vanhoja ja unohdettuja kaspianponeja googlen avustuksella.

Virtuaalimaailman ponilaukoissa rotua löytyy hajanaisen yleisesti, ja Shavo ravipuolella myös on rotua omistanut. Ehkä Ionicissakin yksi rodunedustaja saattanut hataralla muistikuvallani olla, mutta muuten sielläkään ei ole rodusta liiemmin innostuttu.
Muutamia muita hajanaisia kappaleita sitten löytyy parilta harvinaisiin painottuneilta talleilta, mutta hävettää myöntää, etten ikinä ole oikein käynyt hakemassa vierasta verta omiin sukuihin. Paitsi kerran. Yhden 1-polvisen kasvatin sain kerran Breawasta ja nykyisin tamman nimi taitaa porskuttaa sukutauluissa jo muutaman polven päässä, mikä on mielestäni ihan mukava saavutus. Näin sunnuntainäpertelyksi.

Breawan ori
Narrilaivan kaspianponiravurit
Sîr Angren kaspianponit

Itse olen laskenut omistavani noin 30 kpl kaspianponeja, useammalla eri tallilla. Ketään en ole tappanut ja ikääntymisen puolesta käytän vieläkin ammoisen aikaisia kaspianponeja hyvillä mielin vielä jalostukseen, jos tekee mieli.

Suosikeiksi kaikista omista kaspianponeista itselle ovat nousseet ainakin seuraavat:

Suvuton tamma Jevfkmija, jota olen sivujen päivittämättömyydestä huolimatta käyttänyt hyvin ahkerasti jalostukseen. Ja se näkyy, tuntuu että joka toisen sukutaulussa nimi komeilee... Mikä ei siis ole toivottavaa, näin pienellä ponipopulaatiolla.
Suvuttomat orit Montserrat ja Fedòt ovat myös iloa silmälle ja paljon käytettyjä nimiä.
Lymien ajalta Sachinwala ehdoton lempihevonen, kaunis, kaunis ja kaunis.

Ja uuden tallin kaspianponeista kaikki tuntuvat ihanilta, mutta erityisesti ainakin suvulliset tammat Hacera Dun ja Sandhya Lymie, sekä komistus Temmuz Yedinci.

En kyllä ymmärrä, miksei näin hurmaava rotu ikinä ole löytänyt ihmisten sydämiin. Ovatko ongelmana kuvat, rodun tuntemattomuus, vähäinen lukumäärä? En tiedä. Kuviakin mielestäni löytyy helposti. Muutama sellainenkin, joilla saattaisi näyttelyissäkin pärjätä.

Kuviksihan käy aitojen rodun edustajien lisäksi myös hyvin pienet ja sirot ponit, ja esimerkiksi welsh-risteytyksiä tai ihan welshienkin kuvia on tullut käytettyä. Myös oikeanlainen kuva arabista saattaa omaan silmääni muistuttaa kaspianponia, ja sellaisellehan sen kuvan sitten länttään. Bob Langrishillakin on oikein kattava kokoelma rodusta kuvia, jos ei vesileimoja pelkää. Niillä jo pelkästään pärjää hetkisen.

Voisin hyvin kuvitella kaspianponeja lastenratsuiksi ratsastuskouluihin, puhumattakaan valjakkoajoon painottuneista talleista. Kummassakaan ei kuvien pitäisi muodostua suureksi ongelmaksi, ja olisi ainakin vaihtelua ainaisille shetlanninponeille ja welsheille, vaikkei kummassakaan rodussa mitään vikaa ole.
Kaikki kuvat © Cathérine Andersson
Kaspianponista lyhyesti:

Säkäkorkeus 100-122cm
Kotoisin Iranista
Suomennetusta nimestään huolimatta lasketaan hevoseksi
Väreissä periaatteessa kaikki paitsi kirjava sallittu. Musta, ruunikko, rautias, kimo

Loistava lastenratsu ja valjakkohevonen. Käy myös ponilaukkoihin ja B-ponien raveihin.
Nopeakasvuinen, kehittyvät nopeasti täysikasvuisen mittoihin.

Yleisvaikutelman pitäisi olla tyylikäs hevonen pienoiskoossa. Eli kehon ja pään tulisi olla suhteessa toisiinsa.
Silmien tulisi olla mantelinmuotoiset, suuret, tumman ja eloisat. Sieraimet suuret, hienopiirteiset ja matalle kiinnittyneet. Otsa leveä, erittäin näkyvä leukaluu. Kaula pitkä ja notkea, hyvin kiinnittyvä, hyvä säkä.

Karvassa hieman metallinhohtoa. Karva silkkinen ja tasainen. Talvisin kasvattavat pitkän talviturkin. Jouhet ovat runsaat, mutta hienot ja silkkiset.

Kaviot ovat soikean muotoiset ja vahvat. Tarvitsevat harvoin kengitystä kovassakaan käytössä.

Askeliltaan pysyvät isomman hevosen rinnalla kaikissa muissa askellajeissa paitsi laukassa.
Luonteeltaan älykäs ja valpas, mutta erittäin ystävällisiä ja toimivia lastenkin käsissä.
Erinomainen fysiikka ja uskomattoman ketterä hyppykyky.



IRL-maailmassakin rotu on hyvin harvalukuinen, mutta onneksi/toivottavasti koko ajan kasvamaan päin.

Rodun historiakin on hyvin mielenkiintoinen aiheesta kiinnostuneille.

Koko rodustahan saadaan kiittää Louise L. Firouzia, joka Iranin matkallaan vuonna 1965 törmäsi tähän jo kadonneeksi luultuun rotuun ja toi ne takaisin maailmankartalle.

Ensimmäinen kaspianponi, rautias Jehan, tuotiin Iranista Yhdysvaltoihin 2-vuotiaana 1966. Seuraava ori tuotiin vuonna 1973, joka kuitenkin ehti kuolla ennen ensimmäistäkään jälkeläistä. Vaikka puhdasrotuisia kaspianponeja ei tarjolla ollutkaan, astui ensimmäinen ori Jehan useita muun rotuisia tammoja ja kuoli vasta 1993. Vuoden 1994 jälkeen on kaspianponeja alettu tuoda enemmän. 

Vuonna 2008 kaspianponeja on arveltu olevan maailmanlaajuisesti vain 1400-1600 kappaletta, joista noin 500 oli arvioitu olevan Yhdysvalloissa.