Tilannekatsaus 1/2016

Olen kasvattanut harvinaisia jo vuodesta 2013. En aktiivisesti, mutta vieläkin käytän ensimmäisen nimettömän suurtallini hevosia jalostukseen, ja teetän niillä jo kauan sitten syntyneitä hevosia Lymieen. Tähän kolmeen vuoteen on ehtinytkin mahtunut paljon. Kolme konerikkoa, välillä oli hetkiä ettei ollut edes puhelinta useampaan kuukauteen, joten ote hieman lipsui virtuaalihevosteluun. Ja osoitetta olen joutunut Lymielläkin vaihtamaan kolme, vai neljä kertaa peräti, koska aina sivutila on loppunut. Nyt käytän jotain aivan uppo-outoa hostia, mutta paremman puuttessa se menee, eikä tila vielä ainakaan ole varoitellut loppumistaan.

Nyt olen ottanut työkseni laittaa Lymien suurpäivitykseen. Hevoslistaukset pissivät pahasti ja kasvatit laahaavat jäljessä, ja siihen olisi saatava muutos. Tällä hetkellä muutama rotu on jo saatu järjestykseen.

• Venäjänratsuhevost olen saanut jo siistittyä. Itse asiassa olen aika tyytyväinen jo rodun tilanteeseen. 11 oria ja 16 tammaa. Sukupolvissa ollaan vasta toisella kierroksella, mutta ehkä pian syntyy ensimmäiset 3-polviset venäläisetkin. Toistaiseksi ei tämän rodun kanssa ongelmia näy, kuvia löytyy, hätätilanteessa muitakin kasvattajia.(Hyi minua, mikä ajattelutapa)

• Murgenhevosillakin menee myös aika hyvin, vaikka populaatio onkin paljon pienempi. Viisi tammaa ja kymmenen oria, eli sukupuolijakaumakin on hieman vinksallaan. Tammojen kanssa ongelmana on paha kuvapula, mutta silti neljä kaksipolvista on jo talliin saatu. Ei kuulosta välttämättä suurelta saavutukselta, mutta minusta se on hienoa, alkutilanteeseen verrattuna.

• Appaloosasta taas en ikinä ole rotuna pitänyt, en tiedä miksi. Silti, se vain kasvaa ja kasvaa koko ajan tallin suurimmaksi roduksi. Jossain on vikaa. Ei ainakaan rodussa, koska kaunis ja monipuolinen rotu. Haluaisin välillä koko rodusta hankkiutua eroon, mutta toisaalta, eihän se mitään maksa vaikka tallissa roikkuvat, ja lisääntyvätkin kuin itsestään. Ehkä se appaloosakärpänen sitten jossain vaiheessa puree.

• Campolinoja oli pakko saada (taas) talliin, olenhan niitä aina ihastellut. Kuvapula on todella akuutti, mutta täytyy vain keksiä jotain. On se niin komea rotu, etten siitä mielelläni luopuisi.

• Marwari on neljäs rotu, johon olen yrittänyt tässä panostaa. Kaunis ja omaleimainen rotu. Kuvia löytyy, toisia kasvattajiakin taisi olla, jos en väärin muista. En ymmärrä, miksi aina marwarini, aikaisemmat yritykseni niitä kasvattaa, ovat jämähtäneet paikoilleen siihen tuontihevosten keksimisen jälkeen

• Noniuksella menee hyvin, kuten aina. Tammoille toivoisin hieman enemmän kuvia löytyvän, mutta pärjää sitä näinkin.

Koulutustasot Lymien hevosilla

Virtuaalimaailmassahan kaikki on mahdollista. Voit omistaa upean tallin hienoilla puitteilla ja kaksikymmentä kiiltäväkarvaista, kovan luokan puoliveristä. Tai mitä ikinä haluaatkaan.

Silti, vaikka Lymien hevoset voisivat koulutustasoltaan olla vaikka kuinka korkealla, en ole yhtäkään laittanut yli vaativa A:n tasolle. Miksi? No, koska itse en esimerkiksi osaa helppo C:tä enempää, sen kovempia kun ei ravihevosilla huvikseen oikein voi väännellä. Ja toiseksi, vaativa A:han loppuu myös kirjoitustaitoni. En osaisi kirjoittaa hienoja kertomuksia piaffeista ja paffateista, vai mitä ne nyt olivatkaan, luonne- ja päiväkirjateksteihin.

No, koska kasvatan kuitenkin vain harvinaisia, ehkä se antaa hieman anteeksi matalia koulutustasoja. Esimerkiksi "huippuhevoseni", Gleb Gogol, on olevinaan kovastakin estesuvusta ja vaikka kuinka lahjakas, mutta silti sen taso on "vain" 140cm. Mitä olen puoliveritalleja virtuaalimaailmassa seurannut, tuntuu olevan melkein jokaisella huippuhevosella se 160cm. Yleensä pysyn omien hevosteni kanssa siellä maksimissaan 120cm, koska sen luokkaa voin kuvitella itsenikin vielä hyppäävän. Gogol nyt sai sen huimat 20cm enemmän kuin muut, mutta se onkin sen verran lahjakas hevonen olevinaan, että kilpailuihin sun muihin luulisi varaa olevan laittaa vieras ratsastajakin.

Siitostammat taas eivät parhaimmillaan saa tasoaan merkityksi ollenkaan. Kuvittelen esimerkiksi venäjältä tuodun siitostammana koko elämänsä toimineen tamman toki ratsukoulutetuksi, mutta siihen se jäisikin. Kenellä siittolan pitäjällä nyt olisi jokaista siitostammaa aikaa ratsutella, varsinkin kun niiden lukumäärä saattaa olla jo kymmenissä.

Tallin andalusialaisetkin nauttivat vain painotuksesta "kouluratsastus", ei puhettakaan että merkitsisin tasoja. Suurimman osan tallin hevosista kuvittelen alle helppo C:n ja metrin esteillä, koska kenellä useamman sadan omistavalla olisi nyt kaikkia korkealle tasolle kouluttaa. Puhumattakaan siitä ihmisarmeijasta, minkä pitäisi tallilla käydä työkseen, jotta kaikki hevoset saisivat liikutusta selästä käsin. Sehän olisi jo pieni armeija!

Virtuaalimaailman suosikit ja inhokit

Tästä aiheesta oli hevostalli.netissä vuonna kivi ja keppi kysely, eli mitkä ovat suosikki- ja inhokkihommiasi virtuaalitallien pitämisessä.

Koska olen aina ajantasalla kaikessa, kirjoittelin nyt omat TOP4-listani.

Suosikit TOP 4:
1. Kuvien etsiminen hevosille
2. Varsojen teettäminen ja niiden sivujen teko
3. Kadonneiden sukulaisten metsästäminen
4. Kilpailuihin osallistuminen

Kuvien etsiminen on mahtavaa. Kaikki ne tunnit, jotka saa kulumaan vain sen yhden täydellisen kuvan etsimiseen. Se on vain niin mukavaa puuhaa, ja palkitsevaa, kun saa kuvissa katsella vanhempiaan muistuttavaa hevosta.

Varsojen teettäminen on myös mahtavaa. Mahtavaa in siis päivän sana. Yleensä astutan kyllä ristiin kaikkea mikä vähääkään sopii, mutta silti niiden sunnittelu ja itse sivujen tekeminenkin on mukavaa, mukaan lukien se kuvan etsiminen, sillä jostakin syystä en osaa listata hevosta nettiin asti, ellei sillä kuvaa löydy.

Kadonneiden sukulaisten metsästäminen sukutauluihin on myös leppoisaa puhaa. Suvullisia meillä ei kyllä juurikaan ole, varsinkaan muilta ostettuja, joten tätä pääsee tekemään "harmittavan harvoin". Eli ei, rikkinäiset linkit eivät ole minulle kauhistus, melkein päinvastoin. Pienikin vihje minkä hevosesta löytää tuottaa usein tulosta, ja itseasiassa yhtä kaspianponia ja sen sukulaisia Yehl's-kasvatteja lukuunottamatta, sekä ara-appaloosan suvusta löytyviä paria muinaista arabia, ei puuttuvat linkit tallissa vaivaa.

Myös kilpailuihin osallistuminen on lempipuuhiani. Etenkin tarinaluokkiin, mutta kyllä se on hauskaa viedä esimerkiksi KRJ-cupiin sadan hevosen laumaa, siellä kun saa sen kymmenen hevosta per luokka tuoda.


Inhokit TOP 4:
1. Kasvattilistan päivittäminen
2. Kisojen laittaminen muotoon
3. 4-polvisten tai pidempien sukutaulujen täyttäminen
4. Luonteiden kirjoittaminen laatuarvosteluihin vaadittaviin mittoihin

Kasvattilistan päivittäminen on yksi asia, missä luistan aina. Toisin sanoen se laahaa perässä aina vähintään muutaman kymmentä kasvattia. Onneksi vain sen verran, toistaiseksi... Olisihan se hienoa, jos kasvattilistat olisivat ajantasalla, mutta kun se on vain niin puuduttavaa hommaa. ja lisäksi taulukot eivät mene ikinä siististi jne.

Kisojen laittamisesta muotoonkaan en suuremmin voi sanoa nauttivani, ellei ole muutaman hevosen osallistumisista kyse. Nämäkin päivittelen hevosten sivuille vain joskus ja jouluna.

Pitkien sukutaulujen selailu on mielenkiintoista, samoin kokoaminenkin muuten, MUTTA 4-polvista sukutaulua en ole vielä siististi saanut sivuille mahtumaan. Vaikka mitä tekee, aina se on huonosti tai joku kohta pissii. Pitäisi varmaan olla leveämpi ulkoasu, että ongelma ratkeaisi.

Luonteiden kirjoittelu on mukavaa toki, kunhan hevosessa jokin asia iskee, ja sen voi kuvailla muutamalla virkkeellä. Kuva, nimi, vanhemmat, kilpailut jne. Silti, vaikka en vielä Lymien hevosilla ole läheskään laatuarvosteluihin suuntaamassa, hirvittelen jo mielessäni, jos joskus sellaista tulen tekemään.

Ongelmia ulkoasussa

Siirrettyäni Lymien sivut Awardspacesta, on ulkoasun kohdilleen säätämisessä ollut vain ongelmia.

Selvennykseksi muutama kuva:

Alkutilanne. Kesäinen ja vihreä. Ei mitään muuta vikaa, paitsi vuodenaika.

Talvinen versio aikaisemmasta. Kaikki vielä hyvin, mutta vielä ollaankin Awardspacessa.

Tsing! Mitä tapahtui? Yritin siis siirtää sivuja 000webhostiin ja tapahtui tämä?

Noh. Onneksi itse kestän tuon oksennuksen värisen kauheuden väliaikaisesti.

Mutta jos en tuon uuden free-hostin kanssa pääse yhteisymmärrykseen, en kyllä kohta tiedä minne sijoittaisin miljoonatallini. Oma domain on OK, mutta siinä hirvittää sivujen katoaminen myöhemmässä hamassa. Tai pitäisi vain ahkerasti tallentaa sivuja web archiveen...

Harvinaisten rotujen tilanne virtuaalimaailmassa

Harvinaiset rodut ovat aina olleet nimensä mukaisesti harvinaisia. Ja nyt kun virtuaalimaailma on muutenkin hieman taantunut, kuinka sitten harvinaisten rotujen ystävillä menee, kun he muutenkin ovat kiven alla.

Venäjänratsuhevosista on ainakin hevostalli.netin virtuaalifoorumilla puhuttu, ja Norpatar yrittää ilmeisesti luotsata rotua tunnetumpaan suuntaan. Tallista löytyy useampi venäläinen, lähinnä suvuttomia, mutta yksi suvullinen Trze-kasvattikin löytyy. Venäjänratsuhevosia kun ei liiaksi voi sanoa olevan, niin jokainen yksilö on jo arvokas.

Amerikkalaiset rodut, eli morganit, quarterit yms. ovat virtuaalimaailmassa omistajineen vielä aktiivisia, toisaalta mikseivät olisi. Onhan amerikkalaiset rodut saaneet jo sen verran vahvan jalansijan virtuaalimaailman rodustosta, etteivät ne nyt ihan vähällä katoakkaan. Samat nimet ja tallit vieläkin jaksavat, uusia nimiä tosin ei hetkeen ole näkynyt, mikä tietenkin on harmi. Kuten myös se, että oma into amerikkalaisia rotuja kohtaan on hieman laantunut.

Tavoitteet vuodelle 2016!

Vuosi vaihtui ja taas on aika tehdä lupauksia, ts. tavoitteita uudelle vuodelle.

• Hevosmäärä liikuskelee 400 pintaan. Lukumäärä saa kasvaa, tipahtaa tai pysyä samassa, mutta olisi hienoa päästä sukupolvissa ainakin kaksi askelta eteenpäin. Nythän kasvatit ovat parhaimmillaan kahdessa tai kolmannessa sukupolvessa vasta, lapsenkengissä toisin sanoen, mutta loppuvuodesta olisi hienoa olla päässyt jo sinne viiden polven sukutauluihin.

• Olisin aktiivisempi blogin kanssa. Syytän tästä vain tietokonettomuuttani.

• Voisin olla aktiivisempi kanssaharrastajiakin kohtaan... 

• Uusia rotuja! No ei, mielummin herättelen vanhat, hieman unohduksiin jääneet rotuni takaisin elon tielle. Eli norikerit, nokotat, fellponit jne. Niiden kanssa riittää tekemistä ja kunnostauduttavaa ilman mitään uusia rotuja, ellei sitten joku aivan ihastuttava uusi rotu tipahda taivaalta syliin, mutta tähän en oikein usko.

• Uskalla kokeilla piirroshevosta! Osaan piirtää(köh, jotenkuten), on tulostinta jne. Silti en ole ikinä saanut aikaiseksi laitettua yhtäkään piirrostani virtuaalihevoselle. En tiedä miksi, ujostelenko kenties rujoa piirrosjälkeäni, vai kammoanko alitajuntaisesti piirroshevosia valokuvien rinnalla samassa tallissa. En tiedä, mutta tässä asiassa voisi napata itseään niskasta kiinni, ja piirtää jonkun kuvapulasta kärsivän rodun edustajan. Esimerkiksi vaikka nokotan, american cream draftin, alter realin tai, tai, tai. No, valinnanvaraa ainakin löytyy.

• Työntää lusikka laukkamaailmaan. Rotuja löytyy, säännöt oppii, joten mikä on tekosyyni olla tätä harrastamatta, edes säännöllisen epäsäännöllisesti? 

• Uusi kasvattiennätys!

• Järjestää kuolleet hevoset järjestykseen. Kuulostaa näin kirjoitettuna hieman oudolta. Mutta siis, kuolleita hevosia ei ole missään esillä, ts. ne löytyvät vain jälkeläistensä sukutauluista. Tähän haluaisin jonkinlaisen muutoksen. Hevosten hautausmaa? Yksinkertasesti lista kuolleista?