Tilannekatsaus 1/2016

Olen kasvattanut harvinaisia jo vuodesta 2013. En aktiivisesti, mutta vieläkin käytän ensimmäisen nimettömän suurtallini hevosia jalostukseen, ja teetän niillä jo kauan sitten syntyneitä hevosia Lymieen. Tähän kolmeen vuoteen on ehtinytkin mahtunut paljon. Kolme konerikkoa, välillä oli hetkiä ettei ollut edes puhelinta useampaan kuukauteen, joten ote hieman lipsui virtuaalihevosteluun. Ja osoitetta olen joutunut Lymielläkin vaihtamaan kolme, vai neljä kertaa peräti, koska aina sivutila on loppunut. Nyt käytän jotain aivan uppo-outoa hostia, mutta paremman puuttessa se menee, eikä tila vielä ainakaan ole varoitellut loppumistaan.

Nyt olen ottanut työkseni laittaa Lymien suurpäivitykseen. Hevoslistaukset pissivät pahasti ja kasvatit laahaavat jäljessä, ja siihen olisi saatava muutos. Tällä hetkellä muutama rotu on jo saatu järjestykseen.

• Venäjänratsuhevost olen saanut jo siistittyä. Itse asiassa olen aika tyytyväinen jo rodun tilanteeseen. 11 oria ja 16 tammaa. Sukupolvissa ollaan vasta toisella kierroksella, mutta ehkä pian syntyy ensimmäiset 3-polviset venäläisetkin. Toistaiseksi ei tämän rodun kanssa ongelmia näy, kuvia löytyy, hätätilanteessa muitakin kasvattajia.(Hyi minua, mikä ajattelutapa)

• Murgenhevosillakin menee myös aika hyvin, vaikka populaatio onkin paljon pienempi. Viisi tammaa ja kymmenen oria, eli sukupuolijakaumakin on hieman vinksallaan. Tammojen kanssa ongelmana on paha kuvapula, mutta silti neljä kaksipolvista on jo talliin saatu. Ei kuulosta välttämättä suurelta saavutukselta, mutta minusta se on hienoa, alkutilanteeseen verrattuna.

• Appaloosasta taas en ikinä ole rotuna pitänyt, en tiedä miksi. Silti, se vain kasvaa ja kasvaa koko ajan tallin suurimmaksi roduksi. Jossain on vikaa. Ei ainakaan rodussa, koska kaunis ja monipuolinen rotu. Haluaisin välillä koko rodusta hankkiutua eroon, mutta toisaalta, eihän se mitään maksa vaikka tallissa roikkuvat, ja lisääntyvätkin kuin itsestään. Ehkä se appaloosakärpänen sitten jossain vaiheessa puree.

• Campolinoja oli pakko saada (taas) talliin, olenhan niitä aina ihastellut. Kuvapula on todella akuutti, mutta täytyy vain keksiä jotain. On se niin komea rotu, etten siitä mielelläni luopuisi.

• Marwari on neljäs rotu, johon olen yrittänyt tässä panostaa. Kaunis ja omaleimainen rotu. Kuvia löytyy, toisia kasvattajiakin taisi olla, jos en väärin muista. En ymmärrä, miksi aina marwarini, aikaisemmat yritykseni niitä kasvattaa, ovat jämähtäneet paikoilleen siihen tuontihevosten keksimisen jälkeen

• Noniuksella menee hyvin, kuten aina. Tammoille toivoisin hieman enemmän kuvia löytyvän, mutta pärjää sitä näinkin.