Olen vasta tämän vuoden alkupuolella tutustunut VSN:n näyttelyihin, kuin myös innostunut NJ:stä uudestaan. Osalla hevosistahan Lymiessä on rakennekuvat, vaikka osalla aivan kauheatkin, mutta ajattelin jokaisen rakennekuvallisen ainakin kerran ilmoittaa näyttelyihin, ja katsoa tuleeko menestystä vai jäädäänkö häntäsijoille.
Ja mitä rakenteisiin tulee, olen aivan onneton arvioimaan esimerkiksi tekkejen ja friisien rakenteita. Näille roduille näyttelyitä tuntuu piisaavan, joten olen päässyt kokeilemaan onnea kyseisten rotujen kanssa, vaikka yleensä ilman menestystä jäädäänkin.
Loistava esimerkki friisitamma Friedhof Kleinkind, jonka ilmoitin jopa neljään näyttelyyn, aina yhtä huonolla tuloksella palaten. Noh, tämän tamman näyttelyt olivat ainakin tässä, mutta enpä aikaisemmin ole tainnut törmätä 26 pisteen arvosteluun, hurja tulos!
Mutta friisiläisille luokkia siis tuntuu riittävän. Ainakin oman friisikannan näyttelyttämiseen.
Ongelmaksi nousee enemmänkin harvinaisemmat rodut, esimerkiksi irish draught-ori Colm Dohlmann. Ori on komea kuin mikä, muttei meinaa mahtua mihinkään luokkaan. Kaikki luokat mihin vain puoliverisiä tai suomenhevosia saa ilmoittaa, tuntuvat täyttyvän viidessä minuutissa. No, takana yhdet näyttelyt ja sijaksi seitsemäs, mutta jos mainintaan "sertin arvoinen" luotetaan, yritetään vielä tulevaisuudessakin muutamaan luokkaan mahtua.
Amerikanponitamma Zaninah Fire Fieldsin irtoSERT ei sen sijaan suurikaan yllätys ollut, eli tälle tammalle odotan nyt ainakin kantakirjausta.
Rakas kasvattini campolino Modesto do Lymie kävi kaksissa näyttelyissä. Muut hevoset-luokassa menestys jäi saamatta, mutta harvinaisten hevosorien luokassa ori pääsi kolmanneksi ja irtoSERTille. Näistä en nyt tiedä mihin luottaa, mutta ehkä kolmas näyttely antaisi hieman suuntaa lisää. Totta kai toivoisin vain onnea ja menestystä kasvatilleni, ja olisihan se hienoa tiettävästi ensimmäinen kantakirjattu campolino virtuaalimaailmassa omistaa. Ja tästä pääsisinkin aiheeseen, miksen vieläkään ole törmännyt Ionicia lukuun ottamatta campolinon omistajaan, mutta jätänpä sen nyt toiseen kertaan...
Morganit ovat myös menestyneet näyttelyissä, tai ne huimat kaksi kolmesta, joita näyttelyihin olen ilmoittanut. Mutta sitä en edes ihmettele, koska internetti on täynnä toinen toistaan komeammin poseeraavaa morgania.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Arabiristeytyksiä
En ole ikinä ollut arabi-ihmisiä. Ja vika on minussa, ei rodussa. Vanha ja kiehtova rotu ja komeita kuvia löytyy pilvin pimein. Ehkä miellän arabit liian siroiksi ja näteiksi, kun omaan silmään muhkyt ja kyömypäät iskevät enemmän.
No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.
Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.
Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.
Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.
Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.
Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)
Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.
Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.
Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.
Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.
Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.
Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat. Ehkä vielä joskus.
No, loppupeleissä tulin hommaneeksi talliin useamman arabin. Ja vain sen takia, koska rotu on melkein välttämätön joidenkin rotujen kasvattamiseen, mitä esimerkiksi pintabianeihin tulee. Ja nyt oikeastaan olen jo ihastunut itse arabeihinkin ja mietin jo ensimmäisiä kasvattejakin.
Mutta itse asiaan, eli innostuinkin hieman teettämään arabiristeytyksiä, ja talli täyttyikin jos jonkinlaisesta rodusta.
Ensimmäinen arabo-friesian Adriano Lymie on komea kaveri. Ainakin minun mielestä. Ensimmäisen polven risteytys ja vielä en tiedä mitä tällä tulen tekemään, mutta jotain ainakin. Ja valjakkohevonen sen tietenkin olla pitää. Yksinkertaisimmillaan rotuhan on vain arabin ja friisiläisen risteytys. Voisin jopa harkita alkavani kasvattamaan tätä, koska kantahevosiakin löytyy valmiina. Kuvatilanteesta en vain mitään osaa sanoa, mutta eiköhän sekin ole korjattavissa. Ideaali arabiprosenttihan arabo-friesianilla on 5-20%, jolloin koko ja ulkonäkö olisi elegantteine liikkeineen friisiläiseltä, mutta arabin kestävyys ja sitkeys, joten vielä saa muutaman kerran kasvatin teettää, että päästään ideaaliin arabo-friesialaiseen, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. En muuten muista, olenko aikaisemmin arabo-friesianiin virtuaalimaailmassa törmännyt.
Ja hankimpa muuten ihan tätä varsaa ajatellen ensimmäisen mustan arabiorin talliin, ja ai että on muuten komea sekin. Vihdoinkin tuli vaihtelua arabioreissa kimoihin, joka hallitsee vahvasti arabien värejä. Ja oli sillä mustan orin tuomisella ihan ideakin, sillä katsoin myös realistisemmaksi valita isällekkin mustan värin, niin ei tulisi yllätyksia, esimerkiksi kimoa friisiläisen rakenteella valittuna, vaikka virtuaalimaailmassa tähän voidaankin vaikuttaa. En tiedä miten reaalimaailmassa menee, mutta katsoin myös, että helpompaa valita friisiläinen isompana emäksi, ja pienempi arabi sitten isäksi. Vaikka virtuaalihevosiahan ne ovat, niin silti.
Pintabian jalostuksen aloittamiseen toin yhden pintabianin, joka jo valmiiksi täyttää virallisen rotumääritelmän, eli yli 99% arabia. Eli hieman oikaisin, ja teetin ensimmäiset pintabiankasvatit, orit Falcon Lymie, Lymie's Millionmind ja Nevermind Lymie. Kuvien kanssa tuli hieman erhe, mutta koska kuvien vaihtaminen ei juuri tapoihin kuulu, voimme vain ihmetellä ja ihailla Nevermindin komeaa orikaulaa, mistä lie putkahtanut. Kuviin en aivan tyytyväinen ole, mutta tsemppaan hieman seuraavan sukupolven kuviin sitten. Josko sieltä alkaisi jo sitä arabimaisuutta löytyä enemmän.
Pidän myös ideastani kasvattaa "aito" virtuaalinen pintabian aivan kantahevosista asti. Eli pidemmän kaavan kautta ensimmäisen polven risteytys, eli paintista ja arabista, on tuotosta orit Gentleman Lymie ja Thunderbird Lymie. Komeita oreja, jolle toivottavasti tulee monta komeaa jälkeläistä. Harmi vain, ettei näitä paint x arabi-risteytyksiä voi muuhun käyttää, mutta pitää sitten tehtailla monta kirjavaa varsaa arabin kanssa orille, niin ei tyhjänpantiksi komistus jää. (ps. Oli ihan tietoinen valinta laittaa hieman "kliiseiset" nimet herroille.)
Quarabtamma ensimmäisessä polvessa on Lymie's Blade Panther. Hieman vaatimattoman näköinen, mutta mukava pikkutamma.
Ja sen lisäksi, vaikkeivat arabiristeytyksiä olekkaan, niin Ionicin näyttelyiden innoittama sain vihdoinkin tuotua ensimmäiset terskinhevoset ja shaygat.
Eli shagyat Rezvadak, Kapolcs, Szalai ja Nemeth.
Ja terskit Redkiye, Zolotoy, Zaine ja Arenda.
Molemmat rodut ovat pitkään poltelleet täytyy-hankkia-listalla, mutta vihdoin sain sen tehtyä. Nimistä en ihan ole varma vielä, minkä tyylisiä niiden pitäisi olla, puhumattakaan kasvattien nimeämisistä, mutta eiköhän sekin tässä selviä. Ja mitä noihin terskeihin tulee, niin yllättävän paljon törmäsin myös ihan amerikkalaisittain nimettyihin, eli löytyi manhtannia sun muuta.
Ja mitä arabiristeytyksiin tulee, niin mieleen tulee vielä arabo-haflinger ja morab ainakin. Mukavia ja nättejä, mutta toistaiseksi en noihin morganeihin ja haflingereihin vielä niin kiinni päässyt, että alkaisin risteytysrotuja vielä kokeilemaan. Niin ja NSH ainakin, vaikka saddletkin vielä hieman tuntemattomia itselleni ovat. Ehkä vielä joskus.
torstai 10. maaliskuuta 2016
Rakennehirvitysten kanssa näyttelyihin
Tuli ilmoitettua tuossa taannoin kaikki rakennekuvan omaavat teket näyttelyihin, Marvellous Herrings kun sellaiset sekä NJ:ssä kuin VSN:ssä laittoi pystyyn.
Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.
Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.
RCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p
Ahaltekeillähän vaaditaan tietynlaista kuivuutta, luikkuutta, joutsenkauloja sun muita omituisuuksia. Itse taas rakastan muhkuja ja jyhkeitä hevosrotuja, joista tekke on aivan toisessa ääripäässä.
Eli vaikka tietäisin rotumääritelmän ja ihanneteken rakenteen, jotenkin aina käsiini eksyy raskaamman rakenteen omaavia ja hups, ne ovatkin jo lisätty hevosen sivuille.
Asiaan melkein liittyen, totta puhuen oli yllätys, että kasvatti Maxim Lymie oli koko näyttelyiden "voittaja", eli SW1, pisteillä 4,5+5+4,5+4,5+5+5+5+4,5+3,5+4 = 45,5p. Taitaa olla huipuimmat pisteet ikinä, mitä hevosiini tulee, tosin, taisi olla toinen kerta kun VSN:n alaisiin osallistuin, jos totta puhutaan.
Hämmenystäni tuli lisäämään se, että kaksi muutakin hevostani pääsi RCH-maininnoille.
RCH Lev Bogdan 3,5+4+5+5+4,5+4,5+4,5+3,5+3+3 = 40.5pRCH Sacha Lymie 4+5+4,5+4+4+4+4+3,5+3,5+3,5 = 40p
Ja, kuinka ollakkaan, en ihmetellyt ettei orit Krem Muzhenek (komeanvärinen neliöpääni) ja Nikolay Lymie (vänkyräsäärinen ja minikokoinen tekkeponi) menestyneet, mutta saimme ainakin olla kunnian kummassakin oriluokassa viimeisiä. Onhan sekin nyt saavutus sinällään.
Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä
Eli vaikka suurin osa tekeistäni omistaa rakennekuvat joista ei saa selvää, onko kuvass tekke vai keittiöjakkara, on muutama hevonen silti jaksanut ilahduttavasti menestyä näyttelyissä
En ole pettynyt tuloksiin, päinvastoin, ja vielä kun ottaa huomioon, etten yhdeltäkään tekkefarmilta ole esimerkiksi kuvalupia saanut, ts. kysynyt, vaan penkonut jotain rakennekuvan tapaista vain internetin syövereistä ja lätkäissyt hevosille.
Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.
Toisaalta en juurikaan ole aikaisemmin näyttelyissä edes kisaillut, mutta tässä muutaman kokemuksen jälkeen voisin sanoa niitä ihan mukavana pitäväni. Saanpahan jonkinlaista täytettä edes joidenkin hevosten sivuille ja onhan toki kantakirjapalkinnot sun muut meriitit hauskoja, vaikka virtuaalimaailmassa vain ollaankin.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Tuontihevoset ja Langrishin galleriat
Bob Langrishin kuvagalleria on koukuttava. Tai itselleni se ainakin on heikko kohta, ja aina sivuilla vierailtuani huomaankin tuoneeni kasapäin uusia hevosia, kun löytyi niin mahtavia kuvia. Kuten nytkin kävi. Ihan normaalisti olin taaskin galleriaa selailemassa kun BANG! Talliin ilmestyi yht'äkkiä kasa uusia hevosia...
Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.
Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.
Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.
Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.
Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.
Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad, tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...
Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.
Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.
Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.
Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.
Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.
//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...
Eli suvuttomia hevosia tuli tuotua muutama kappale, ori ja tamma, sekä teetin heti tuotuani niille alkuvuodesta syntyneeksi laitetun kasvatin.
Curlyt saivat vahvistukseksi ruunikon Demon Salt-orin. Pidän nimestä, pidän kuvasta eikä tallissa aikaisemmin perusruunikkoa curlya ollutkaan.
Seuraksi toin curlytamma Sapphire Dill, joka ei välttämättä kuvansa puolesta kaikkia hurmaa, mutta rakastan voikkoja, etenkin ruunivoikkoja, ja kuva varsan kanssa on mielestäni ihan suloinen.
Jälkeläisensä Demon Hunter Lymie tuli tasapainottamaan 1-polvisten orien alivoimaa. Lisäksi kuva on mielestäni upea, vaikka painiskelinkin laitanko Lymien sijasta Lymie's, olisi saattanut nimi kuulostaa/näyttää järkevämmältä. Ja mitä nimeen tulee, hieman kliseinen demoni-aiheinen nimi, mutten voinut vastustaa kiusausta Supernaturalin ihailijana... Ja oikein ihmettelen, miten kahdesta nysätukasta tulikin tuollainen tukkahulmu, mutta laitan "entisten omistajien" piikkiin, että tuomillani hevosilla on lyhyeksi kynityt harjat.
Australianponit saivat vahvistusta rautiaalla, pienellä ja sievällä orilla Nicermenic ja kumppaniksi se sai tamman Wintijiyan. Tamma on kuvansa puolesta hieman vaatimaton, mutta en voi vastustaa sabinon tapaisia kuviointeja. Varsasta tuli emänsä tapaan hieman vaatimaton, Winona Lymie, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan arvokas siitostamma, ainakin itselleni, mitä sukuihin tulee.
Ylämaanponit saivat pitkästä aikaa huomiota, ja lopputuloksena oli ori Grover of Nanstad, tamma Sheena ja jälkeläinen Shania Lymie, joka kuvassa kyllä seikkailee kovasti nummien seassa, vaikka Lymien pitäisi sijaita Unkarissa, tai jossakin siellä päin...
Noniukset saivat vahvistukseen suvuttomiin oreihin Elégedett Natesta, jonka kuvaan ja nimeen ihastuin. Hyvin puoliverimäinen, mutta mielestäni menettelee noniuksena. Nykyään tulee jo hyvin usein vastaan noniuksista kuvia, joissa ne eivät ole mörssäreitä Zoltanin tapaan, vaan näyttävät jo ihan urheiluhevosilta.
Morsian Hullócsillag on ihan hauska tapaus sekin. Inspiroiduin kuvan perusteella jopa ihan luonnetta ja historiaa tammalle kirjoittamaan.
Näiden kahden kohdalla tein poikkeuksen, ja teetin sekä ori- että tammajälkeläisen, koska noniuksia tallista löytyi jo useampi ennestään, jotka olivat jo kovin samansukuisia keskenään, eli uudet hevoset olivat enemmän kuin tervetulleita.
Eli orivarsa Eroszak Lymie, jonka kuvasta voisin sanoa saman kuin isänsä, ja tamma Hujnalka Lymie, jolle en valitettavasti(?) löytänyt Langrishin galleriasta kuvaa, mutta ihan nätti tamma sekin, vaikka ei vanhempiaan muistutakkaan.
Lusitanot saivat jo neljännen suvuttoman orinsa, voikon Amostinhon, kun taas rautias Lua Vermelha on rotunsa ensimmäinen(!) tamma... Varsastakin tuli, yllätys yllätys, voikko ori Altair Lymie.. Tammoista ei galleriassa juurikaan kuvia edes ole, mikä on harmi.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ensimmäiset suvuttomat spotted ponyt Lymiessä, eli ori Sake Beistean ja tamma Corona. Varsasta tuli sievä Corine Lymie, jonka nimi ei kyllä mielikuvituksellisuudellaan huuda, mutta menkööt nyt.
Noh, aikamoisen sepustuksen sainkin aikaan, vaikka yritin vain muutamalla lauseella kertoa kustakin.
//muok. Ja tässä siis oli yhden illan tuonnit...
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Vierailun arvoisia talleja
Vierailen ja tutkiskelen mielelläni muiden talleja, ja seasta löytyy aina muutama erityisen mielenkiintoinen ja mieleen jäävätalli. Koska pidän kyseisiä talleja hyvinkin mainistemisen arvoisina, ajattelin koota ne lyhyelle listalle. Niin linkki(lue:muisti)listaksi itselleni, kuin muillekkin.
Zonjiet Stud
Puoliveriset ovat aina itselleni jääneet hieman vieraammiksi. En esimerkiksi elämässäni ole ikinä ratsastanut/nähnyt edes lähietäisyydeltä sellaista. Virtuaalimaailmassa ne taas eivät vain iske, ellei risteyttäminen jonkun harvinaisen rodun kanssa ole sallittua, joten puoliveritallitkin ovat pääasiassa jääneet hieman vieraammiksi. Silti jossakin aiheessa törmäsin Zonjiet Studiin ja jo heti ulkoasu iski mieleen posiitiivisesti. Lähempi tarkastelu osoitti, että talli on pullollaan toinen toistaan hienompia puoliverisiä. Ja ne kuvat! Upeita, värikkäitä, löytyy esimerkiksi kirjavaa ja suuri merkkisiä sabinoita, ja yhdestä hevosesta löytyy useampi kuva. Ainut mikä jäi vähän häiritsemään on se, etten tammalistauksessa meinannut saada klikattua tammojen sivuja auki, koska hiiren piti olla juuri oikeassa kohdassa keskellä.
Meadow Hill
No, sivut ovat keskeneräiset vielä ainakin tekstien osalta, mutta nuo hevoset. Lukumäärältään jo melkoinen ja löytyy puoliveirsten lisäksi harvinaisempiakin rotuja, ara-appaloosaa, knabstrupia, irish draughtia ja mitä vielä. Lisäksi hevosten kuvat ovat upeita. Monelta hevoselta löytyy piirroskuva, ja esimerkiksi tallin nsh-tamma on syötävän kaunis. Houkuttaisi kysyä muutamaa astutusta, etenkin irlantilaiselle, mutta hevosilla on kovin pitkät kilpailumeriitit, joten en tiedä mitä varsojen omistajilta sitten vaaditaan, ja kasvatus-sivukin kun oli vielä tekeillä.
Dyantha Farm
Tupsujalat ovat upeita, olen aina ihaillut niitä etenkin kuvien osalta. Silti en ikinä ole oikein omistanut kyseistä rotua, enkä kyllä tiedä miksi. Dyantha on itselleni(!!) aivan uusi tuttavuus tinkerien kohdalla, vaikka ensimmäiset kasvatit ovatkin syntyneet jo 2011. No, parempi myöhään kun ei koskaan, ja ihastuin jo selkeisiin hevosten sivuihin. Hienot kuvat(hienot kuvta voi olla ilman huippu rakennekuvaa), lyhyt kuvaus luonteesta, sukutaulu ja muutamat kilpailutulokset. Siistiä ja simppeliä, en voi kuin tykätä!
Arabella
Innostuin tuossa tannooin tuomaan itselleni muutaman australianponin, söpöjä kuin karkit kun ovat. no, eipä aikaakaan kun törmäsin ht.netissä Arabellaan. Asutralianponeja kasvattavaan talliin. Heti ulkoasu on jo mieleenjäävä, selkeä, mutta silti ihanan värikäs. Poneja löytyy useampi, vaikka hieman jäikin häiritsemään osan ponien kuvat, esimerkiksi joillakin kuvinaan Vermosta(?) welshkuvia. Vaikka welshitkin ovat siroja ja karkkimaisia, oli näissä kuvissa omaan silmään jo hieman liian selvästi kuvissa welsh. Lisäksi ulkoasu ei esimerkiksi ponien sivuilla toiminut(?), mutta muuten oikein positiivisessa mielessä mieleen jäänyt talli, josta uskaltaisin ehkä rohjeta varsaakin pyytämään jossakin vaiheessa.
Pinerock Ranch
Lännentalleja tuntuu putkahtelevan pinnalle nyt kuin sieniä sateella, ja Pinerock Ranch on yksi näistä uusista törmäämistäni westerntalleista. Hevosten kohdalla ei ilmeisesti juurikaan roturajoitteita ole, ja ihastuinkin jo löytämääni camarguetammaan, niihin kun ei liian usein virtuaalimaailmassa tule törmättyä. Toinen mukava tuttavuus oli risteytys puoliverisestä ja friisiläiestä, joka ihan hauskan näköinen kaveri sekin. Toistaiseksi hevosilla ei sivuillaan perustietojen lisäksi muuta kuin kuvia, mutta itse en edes muuta kaipaakkaan. Ja kuvat vielä olivat mielenkiintoisia, muutama kuva aina per hevonen, eikä rakennekuvia missään. Ja tallin mustangiori, se vei sydämeni aivan täysin. Oi mikä ulkonäkö!
Zonjiet Stud
Puoliveriset ovat aina itselleni jääneet hieman vieraammiksi. En esimerkiksi elämässäni ole ikinä ratsastanut/nähnyt edes lähietäisyydeltä sellaista. Virtuaalimaailmassa ne taas eivät vain iske, ellei risteyttäminen jonkun harvinaisen rodun kanssa ole sallittua, joten puoliveritallitkin ovat pääasiassa jääneet hieman vieraammiksi. Silti jossakin aiheessa törmäsin Zonjiet Studiin ja jo heti ulkoasu iski mieleen posiitiivisesti. Lähempi tarkastelu osoitti, että talli on pullollaan toinen toistaan hienompia puoliverisiä. Ja ne kuvat! Upeita, värikkäitä, löytyy esimerkiksi kirjavaa ja suuri merkkisiä sabinoita, ja yhdestä hevosesta löytyy useampi kuva. Ainut mikä jäi vähän häiritsemään on se, etten tammalistauksessa meinannut saada klikattua tammojen sivuja auki, koska hiiren piti olla juuri oikeassa kohdassa keskellä.
Meadow Hill
No, sivut ovat keskeneräiset vielä ainakin tekstien osalta, mutta nuo hevoset. Lukumäärältään jo melkoinen ja löytyy puoliveirsten lisäksi harvinaisempiakin rotuja, ara-appaloosaa, knabstrupia, irish draughtia ja mitä vielä. Lisäksi hevosten kuvat ovat upeita. Monelta hevoselta löytyy piirroskuva, ja esimerkiksi tallin nsh-tamma on syötävän kaunis. Houkuttaisi kysyä muutamaa astutusta, etenkin irlantilaiselle, mutta hevosilla on kovin pitkät kilpailumeriitit, joten en tiedä mitä varsojen omistajilta sitten vaaditaan, ja kasvatus-sivukin kun oli vielä tekeillä.
Dyantha Farm
Tupsujalat ovat upeita, olen aina ihaillut niitä etenkin kuvien osalta. Silti en ikinä ole oikein omistanut kyseistä rotua, enkä kyllä tiedä miksi. Dyantha on itselleni(!!) aivan uusi tuttavuus tinkerien kohdalla, vaikka ensimmäiset kasvatit ovatkin syntyneet jo 2011. No, parempi myöhään kun ei koskaan, ja ihastuin jo selkeisiin hevosten sivuihin. Hienot kuvat(hienot kuvta voi olla ilman huippu rakennekuvaa), lyhyt kuvaus luonteesta, sukutaulu ja muutamat kilpailutulokset. Siistiä ja simppeliä, en voi kuin tykätä!
Arabella
Innostuin tuossa tannooin tuomaan itselleni muutaman australianponin, söpöjä kuin karkit kun ovat. no, eipä aikaakaan kun törmäsin ht.netissä Arabellaan. Asutralianponeja kasvattavaan talliin. Heti ulkoasu on jo mieleenjäävä, selkeä, mutta silti ihanan värikäs. Poneja löytyy useampi, vaikka hieman jäikin häiritsemään osan ponien kuvat, esimerkiksi joillakin kuvinaan Vermosta(?) welshkuvia. Vaikka welshitkin ovat siroja ja karkkimaisia, oli näissä kuvissa omaan silmään jo hieman liian selvästi kuvissa welsh. Lisäksi ulkoasu ei esimerkiksi ponien sivuilla toiminut(?), mutta muuten oikein positiivisessa mielessä mieleen jäänyt talli, josta uskaltaisin ehkä rohjeta varsaakin pyytämään jossakin vaiheessa.
Pinerock Ranch
Lännentalleja tuntuu putkahtelevan pinnalle nyt kuin sieniä sateella, ja Pinerock Ranch on yksi näistä uusista törmäämistäni westerntalleista. Hevosten kohdalla ei ilmeisesti juurikaan roturajoitteita ole, ja ihastuinkin jo löytämääni camarguetammaan, niihin kun ei liian usein virtuaalimaailmassa tule törmättyä. Toinen mukava tuttavuus oli risteytys puoliverisestä ja friisiläiestä, joka ihan hauskan näköinen kaveri sekin. Toistaiseksi hevosilla ei sivuillaan perustietojen lisäksi muuta kuin kuvia, mutta itse en edes muuta kaipaakkaan. Ja kuvat vielä olivat mielenkiintoisia, muutama kuva aina per hevonen, eikä rakennekuvia missään. Ja tallin mustangiori, se vei sydämeni aivan täysin. Oi mikä ulkonäkö!
tiistai 23. helmikuuta 2016
Hitaasti mutta varmasti
Vaikka yritän kasvattaa harvinaisia, olen yrittänyt jo monta vuotta, tuntuu etten etene sukutauluissa yhtään. Toisin sanoen pitkäsukuisimmat kasvattini ovat maksimissaan kolmepolvisia. Syytän tästä toki tietokonerikkojani(4 kpl...), sairaalassa oloa ja kaikkea tälläistä. Niin, ja unohtamatta tietenkään kaikkia hevosia ja sen hetkisiä kasvatteja, jotka katosivat yhden domainin lopetettua...
Ja itse asiaan.
Appaloosista löytyy 1-polvisia kasvatteja paljon, tähän olen ihan tyytyväinen, mutta kaksipolvisia vain yksi ainokainen, kaunis pikkutamma Blackbird Lymie, vaikkakin isänään Rautkymin ori. Toisaalta, appaloosa ei ikinä ole ollut kiinnostavien rotujen top 10-listalla, joten ihmettelen aina rodun suurta lukumäärää, kun se vain itsestään kasvaa ja kasvaa...
Ahaltek on kiinnostaava rotu, mutta tammojen kanssa kuvapuute on huutava, ja ilman tammoja on paha kasvattaa. Kaksipolvisia kasvatteja löytyy neljä kappaletta, orit Maxim, Nikolay, Mihailovka ja Sashelie. Kaikki tietenkin sen verran saman sukuisia, ettei näillä kyllä kasvatuksessa pitkälle pötkitä.
Criolloissa pisimmällä ovat Juan di Lymie täyssiskonsa Izela de Lymien kanssa, kaksipolvisia kummatkin. Tämän rodun kanssa en juuri stressaa. Opettelen westernin saloihin ja criollojen kanssa se käy helposti. Lisäksi nykyisin tätä rotua löytyy muiltakin kasvattajilta, joten aivan yksin emme ojassa rodun kanssa ole.
Noniukset ovat kiinnostuksen kanssa hieman tauolla, kolme kaksipolvista löytyy, on erisukuisia ja niin edelleen. Silti kasvatus junnaa paikoillaan.
Pasofinot vetelevät yksipolvisissa vasta, ei siinä mitään, melko uusi rotu tallissa.
Venäjänratsuhevosista pitkäsukuisin on kolmepolvinen tamma Funyala Lymie. Jos oikein haluaisi, tästä rodustahan saisi vaikka kuinka monta sukupolvea aikaan, mutta hieman jarruttelen, koska osalle hevosille haluaisin hieman kilpailuja(näyttelyuraa) alle, syystä x.
Marwareissa kaksipolvinen ori Devident Lymie. Ei tälläkään rodulla mikään kiire oikein minnekkään, hiljaa hyvä tulee.
Kaspianponeista pitkäsukuisimmat ovat kolmepolvisia/2½-polvisia, kaikki aikalailla sukua keskenään. Orit Jildeniz ja Jawell sekä tammat Ninyn ja Jamileh.
Melkein unohdin listata american cream draftit. Eli komea kolmepolvinen orimme Skyfall KNC. Tälle tammojen löytäminen tulee olemaan kiven takana, mutta onneksi voi kasvattaa sellaisen itse. Ongelmaa tosin siirretty tällä vain yhdellä sukupolvella, seuraavaksi mietiskelen mitä teen yhden neljäpolvisen creamin kanssa.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että pitkälle ei olla viidessä vuodessa ehditty. Toisaalta, mitä sitä kiirehtimään esimerkiksi kahdeksan polvista criollo-oria, koska sille ei varmasti saisi lähitulevaisuudessa morsianta kasvattua/löydettyä, koska ei pitkäsukuisia criolloja ole olemassakaan. Keskityn siis mielelläni monessa rodussa luomaan laajaa alkukantaa rodulle, joissa juurikaan ei muita yksilöitä muilta harrastajilta löydy. Eli kasvatuksessa edetään hitaasti mutta varmasti.
Ps. Ja jos joku tästä evm/lyhytsukuisten hevosten määrästä joku keksii, että pelkään pitkäsukuisia hevosia, niin keksikööt vain. Ostaisin kuitenkin enemmän kuin mielellään kolmepolvisia campolinoja, neljäpolvisia camargueita ja american cream drafteja, saa tulla tarjoamaan enemmän kuin mielellään.
Ja itse asiaan.
Appaloosista löytyy 1-polvisia kasvatteja paljon, tähän olen ihan tyytyväinen, mutta kaksipolvisia vain yksi ainokainen, kaunis pikkutamma Blackbird Lymie, vaikkakin isänään Rautkymin ori. Toisaalta, appaloosa ei ikinä ole ollut kiinnostavien rotujen top 10-listalla, joten ihmettelen aina rodun suurta lukumäärää, kun se vain itsestään kasvaa ja kasvaa...
Ahaltek on kiinnostaava rotu, mutta tammojen kanssa kuvapuute on huutava, ja ilman tammoja on paha kasvattaa. Kaksipolvisia kasvatteja löytyy neljä kappaletta, orit Maxim, Nikolay, Mihailovka ja Sashelie. Kaikki tietenkin sen verran saman sukuisia, ettei näillä kyllä kasvatuksessa pitkälle pötkitä.
Criolloissa pisimmällä ovat Juan di Lymie täyssiskonsa Izela de Lymien kanssa, kaksipolvisia kummatkin. Tämän rodun kanssa en juuri stressaa. Opettelen westernin saloihin ja criollojen kanssa se käy helposti. Lisäksi nykyisin tätä rotua löytyy muiltakin kasvattajilta, joten aivan yksin emme ojassa rodun kanssa ole.
Noniukset ovat kiinnostuksen kanssa hieman tauolla, kolme kaksipolvista löytyy, on erisukuisia ja niin edelleen. Silti kasvatus junnaa paikoillaan.
Pasofinot vetelevät yksipolvisissa vasta, ei siinä mitään, melko uusi rotu tallissa.
Venäjänratsuhevosista pitkäsukuisin on kolmepolvinen tamma Funyala Lymie. Jos oikein haluaisi, tästä rodustahan saisi vaikka kuinka monta sukupolvea aikaan, mutta hieman jarruttelen, koska osalle hevosille haluaisin hieman kilpailuja(näyttelyuraa) alle, syystä x.
Marwareissa kaksipolvinen ori Devident Lymie. Ei tälläkään rodulla mikään kiire oikein minnekkään, hiljaa hyvä tulee.
Kaspianponeista pitkäsukuisimmat ovat kolmepolvisia/2½-polvisia, kaikki aikalailla sukua keskenään. Orit Jildeniz ja Jawell sekä tammat Ninyn ja Jamileh.
Melkein unohdin listata american cream draftit. Eli komea kolmepolvinen orimme Skyfall KNC. Tälle tammojen löytäminen tulee olemaan kiven takana, mutta onneksi voi kasvattaa sellaisen itse. Ongelmaa tosin siirretty tällä vain yhdellä sukupolvella, seuraavaksi mietiskelen mitä teen yhden neljäpolvisen creamin kanssa.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että pitkälle ei olla viidessä vuodessa ehditty. Toisaalta, mitä sitä kiirehtimään esimerkiksi kahdeksan polvista criollo-oria, koska sille ei varmasti saisi lähitulevaisuudessa morsianta kasvattua/löydettyä, koska ei pitkäsukuisia criolloja ole olemassakaan. Keskityn siis mielelläni monessa rodussa luomaan laajaa alkukantaa rodulle, joissa juurikaan ei muita yksilöitä muilta harrastajilta löydy. Eli kasvatuksessa edetään hitaasti mutta varmasti.
Ps. Ja jos joku tästä evm/lyhytsukuisten hevosten määrästä joku keksii, että pelkään pitkäsukuisia hevosia, niin keksikööt vain. Ostaisin kuitenkin enemmän kuin mielellään kolmepolvisia campolinoja, neljäpolvisia camargueita ja american cream drafteja, saa tulla tarjoamaan enemmän kuin mielellään.
tiistai 9. helmikuuta 2016
Kuinka monta hevosta löytyy?
Tuon kysymyksen kysyin itseltäni tässä illalla.
No, nytpä tiedän ja tiedänpä myös rotujen sukupuolijakaumat, ja heti pisti pari rotua silmiin onnettomine tammamäärineen.
Appaloosa 24 kpl
10 oria
14 tammaa
Kumpiakin löytyy tarpeeksi, ei mitään hätää toistaiseksi ja kasvatteja syntynytkin mukavasti, vaikka polvissa ei viellä kaukana mennäkkään.
Ahaltek 18 kpl
12 oria
6 tammaa
Ahaltekkien sukupuolijakauma on surullisen näköistä katseltavaa, vain kaksi suvutonta tammaa, vaikka oreja löytyy seitsemän kappaletta. Suurimpana syynä tähän tammakuvien armoton vähyys kuvavarastoissa. (+ näyttäähän orikuvat komeilta, joten niitä tulee hamstrattua, ja tähän se sitten johtaa....)
Baskir curly 9 kpl
3 oria
6 tammaa
Ihastuttava kihararotu, mutta kuvia ei sitten missään. Pläh.
Camargue 4 kpl
2 oria
2 tammaa
Kumpiakin vielä vähän, koska en ole ehtinyt tekemään tulevalle satapäiselle laumalleni vielä sivuja. No ei niitä aivan sataa ole, mutta useampi camarguekasvatti valmiina, ja sukupuolijakauma vastaisuudessakin yritetään pitää melko tasaisena.
Criollo 13 kpl
5 oria
8 tammaa
Kanta on kovin pieni vielä, mutta toistaiseksi kumpiakin löytyy tarpeeksi. Ja toistaiseksi vain yksi suvullinen ori, vaikka tammoja jo kolme. Tähän täytyy puuttua.
Campolino 8 kpl
4 oria
4 tammaa
Saman verran oreja ja tammoja, silti suvuttomia tammoja ei löydy ainuttakaan. Pitää tähänkin tehdä muutos.
Cleveland Bay 12 kpl
7 oria
5 tammaa
Tämä on niin mukava rotu, ettei akuutti kuvapulakaan intoa tapa, mutta kaikkien suvullisten sivut ovat kadonneet toistaiseksi tuntemattomasta syystä, eli sinne menneet kaikki. Prkl.. Joku päivä vielä kirjoitan kaiken uudestaan...
Clydsdale 12 kpl
6 oria
6 tammaa
Saman verran. Muuten rodun kanssa vähän jäistä, esimerkiksi työhevoskisoja ei ole lainkaan enää, ainakin tuntuu siltä, ja ne vähän TYH-kisat, en ole tutustunut toistaiseksi. Se rekisteröinti vaikutti kovin vaikealta. Ehkä siirryn kokonaan näyttelyclydesdaleihin?
Exmoorinponi 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Ihan sopiva määrää tälle käytölle. Yksi ori kisailee valjakossa, muuten rotu saa mielikuvitusmaailmassani laiduntaa kuin kotomaassaan ikään, villinä ja vapaana.
Hackney 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Hackneyn kuvia tuntuu tulevan joka paikassa vastaan, joten pakko oli muutama tuoda. Toistaiseksi kisailevat vain huvikseen valjakossa.
Kaspianponi 13 kpl
8 oria
5 tammaa
Orivoimaa jälleen, tosin taaskin orikuvia on paljon enemmän tarjolla, vaikka kokonaan sen syyksi ei voi laittaa. Orikasvateille keksi helpommin nimen?
Mangalarga 8 kpl
3 oria
5 tammaa
Kuvia on, kaikkea on taas. Tämän kanssa sanon taas, että hiljaa hyvä tulee.
Marwari 19 kpl
9 oria
10 tammaa
Ihana rotu ja yksilöitä toistaiseksi tarpeeksi. Tämä menee eteenpäin hitaasti mutta varmasti.
Murge 15 kpl
10 oria
5 tammaa
Murgejen kohdalla tammojen kuvat ovat oikeasti ihan kiven alla!
Morgan 2 kpl
1 ori
1 tamma
Hiljaa hyvä tulee... No, en tiedä hyvästä, mutta tämä rotu odottaa kuvien lisäksi uutta kipinää.
Nonius 20 kpl
11 oria
9 tammaa
Tämä selittyy ehdottomasti sillä, etten voi olla vastustamatta noniusorien komeita kuvia, kyömypäitä ja vantteruutta. Tammojen kuvat kun parhaimmillaankin ovat kovin pliisuja orien rinnalla, niin puoliverimäisiäkin.
Paso Fino 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Tämä rotu junnaa vähän paikoillaan. Yksi keksitty ori ja tamma, sekä niiden jälkeläinen. Hienoja kuvia kun löytäisi, ehkä saisi piristysruiskeen tähän rotuun. Vielä täältä noustaan.
Percheron 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Näillä en tiedä mitä teen, mutta nykyisellä käytöllä jakauma ihan sievä. Toistaiseksi astuttelen keskenään ja kisailen sunnuntaisin valjakossa.
PRE 15 kpl
8 oria
7 tammaa
Tammakuvia on, ei siitä kiikasta, vaan siitä, että ne kaikki ovat kimoja...
Quarter 5 kpl
4 oria
1 tamma
Kuvia on enemmän kuin laki sallii. Muuten tämä rotu vain ei ole vielä oikein iskenyt. Ehkä se joku päivä vielä, mutta kun kauneutta ja lännenratsuja löytyy tallin muistakin roduista....
Shire 3 kpl
2 oria
1 tamma
Tästä en tiedä tuleeko mitään vai ei. Piti kokeilun vuoksi muutama tuoda, kuvia kun joka paikasta pursuaa, niin olisi rikos ollut jätää käyttämättä niitä.
Venäjänratsuhevonen 39 kpl
16 oria
23 tammaa
Suurilukuisin rotu mitä tallissa on ja tammoja sopivasti orien määrään nähden. Kuvia löytyy helposti kummallekkin sukupuolelle, nimiä helppo keksiä sukupuolesta riippumatta jne.
Ylämaanponi 8 kpl
5 oria
3 tammaa
Kuvia on, kaikkea on, silti junnaa orivoimalla paikoillaan.
Tämän laskelman perusteella listattuja hevosia on tällä hetkellä 256 kpl. Ihan kiva määrä, vaikka olen pahasti sitä mieltä, että osa roduista tarvitsisi paljon uusia yksilöitä, ja eihän tuohon ole laskettu niitä pariakymmentä hevosta, jotka listoilta poistin näkyvistä, kun alkoi hävettää keskeneräiset sivut. Mutta jos alle 400:n saisi määrän pysymään...
No, nytpä tiedän ja tiedänpä myös rotujen sukupuolijakaumat, ja heti pisti pari rotua silmiin onnettomine tammamäärineen.
Appaloosa 24 kpl
10 oria
14 tammaa
Kumpiakin löytyy tarpeeksi, ei mitään hätää toistaiseksi ja kasvatteja syntynytkin mukavasti, vaikka polvissa ei viellä kaukana mennäkkään.
Ahaltek 18 kpl
12 oria
6 tammaa
Ahaltekkien sukupuolijakauma on surullisen näköistä katseltavaa, vain kaksi suvutonta tammaa, vaikka oreja löytyy seitsemän kappaletta. Suurimpana syynä tähän tammakuvien armoton vähyys kuvavarastoissa. (+ näyttäähän orikuvat komeilta, joten niitä tulee hamstrattua, ja tähän se sitten johtaa....)
Baskir curly 9 kpl
3 oria
6 tammaa
Ihastuttava kihararotu, mutta kuvia ei sitten missään. Pläh.
Camargue 4 kpl
2 oria
2 tammaa
Kumpiakin vielä vähän, koska en ole ehtinyt tekemään tulevalle satapäiselle laumalleni vielä sivuja. No ei niitä aivan sataa ole, mutta useampi camarguekasvatti valmiina, ja sukupuolijakauma vastaisuudessakin yritetään pitää melko tasaisena.
Criollo 13 kpl
5 oria
8 tammaa
Kanta on kovin pieni vielä, mutta toistaiseksi kumpiakin löytyy tarpeeksi. Ja toistaiseksi vain yksi suvullinen ori, vaikka tammoja jo kolme. Tähän täytyy puuttua.
Campolino 8 kpl
4 oria
4 tammaa
Saman verran oreja ja tammoja, silti suvuttomia tammoja ei löydy ainuttakaan. Pitää tähänkin tehdä muutos.
Cleveland Bay 12 kpl
7 oria
5 tammaa
Tämä on niin mukava rotu, ettei akuutti kuvapulakaan intoa tapa, mutta kaikkien suvullisten sivut ovat kadonneet toistaiseksi tuntemattomasta syystä, eli sinne menneet kaikki. Prkl.. Joku päivä vielä kirjoitan kaiken uudestaan...
Clydsdale 12 kpl
6 oria
6 tammaa
Saman verran. Muuten rodun kanssa vähän jäistä, esimerkiksi työhevoskisoja ei ole lainkaan enää, ainakin tuntuu siltä, ja ne vähän TYH-kisat, en ole tutustunut toistaiseksi. Se rekisteröinti vaikutti kovin vaikealta. Ehkä siirryn kokonaan näyttelyclydesdaleihin?
Exmoorinponi 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Ihan sopiva määrää tälle käytölle. Yksi ori kisailee valjakossa, muuten rotu saa mielikuvitusmaailmassani laiduntaa kuin kotomaassaan ikään, villinä ja vapaana.
Hackney 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Hackneyn kuvia tuntuu tulevan joka paikassa vastaan, joten pakko oli muutama tuoda. Toistaiseksi kisailevat vain huvikseen valjakossa.
Kaspianponi 13 kpl
8 oria
5 tammaa
Orivoimaa jälleen, tosin taaskin orikuvia on paljon enemmän tarjolla, vaikka kokonaan sen syyksi ei voi laittaa. Orikasvateille keksi helpommin nimen?
Mangalarga 8 kpl
3 oria
5 tammaa
Kuvia on, kaikkea on taas. Tämän kanssa sanon taas, että hiljaa hyvä tulee.
Marwari 19 kpl
9 oria
10 tammaa
Ihana rotu ja yksilöitä toistaiseksi tarpeeksi. Tämä menee eteenpäin hitaasti mutta varmasti.
Murge 15 kpl
10 oria
5 tammaa
Murgejen kohdalla tammojen kuvat ovat oikeasti ihan kiven alla!
Morgan 2 kpl
1 ori
1 tamma
Hiljaa hyvä tulee... No, en tiedä hyvästä, mutta tämä rotu odottaa kuvien lisäksi uutta kipinää.
Nonius 20 kpl
11 oria
9 tammaa
Tämä selittyy ehdottomasti sillä, etten voi olla vastustamatta noniusorien komeita kuvia, kyömypäitä ja vantteruutta. Tammojen kuvat kun parhaimmillaankin ovat kovin pliisuja orien rinnalla, niin puoliverimäisiäkin.
Paso Fino 3 kpl
1 ori
2 tammaa
Tämä rotu junnaa vähän paikoillaan. Yksi keksitty ori ja tamma, sekä niiden jälkeläinen. Hienoja kuvia kun löytäisi, ehkä saisi piristysruiskeen tähän rotuun. Vielä täältä noustaan.
Percheron 7 kpl
4 oria
3 tammaa
Näillä en tiedä mitä teen, mutta nykyisellä käytöllä jakauma ihan sievä. Toistaiseksi astuttelen keskenään ja kisailen sunnuntaisin valjakossa.
PRE 15 kpl
8 oria
7 tammaa
Tammakuvia on, ei siitä kiikasta, vaan siitä, että ne kaikki ovat kimoja...
Quarter 5 kpl
4 oria
1 tamma
Kuvia on enemmän kuin laki sallii. Muuten tämä rotu vain ei ole vielä oikein iskenyt. Ehkä se joku päivä vielä, mutta kun kauneutta ja lännenratsuja löytyy tallin muistakin roduista....
Shire 3 kpl
2 oria
1 tamma
Tästä en tiedä tuleeko mitään vai ei. Piti kokeilun vuoksi muutama tuoda, kuvia kun joka paikasta pursuaa, niin olisi rikos ollut jätää käyttämättä niitä.
Venäjänratsuhevonen 39 kpl
16 oria
23 tammaa
Suurilukuisin rotu mitä tallissa on ja tammoja sopivasti orien määrään nähden. Kuvia löytyy helposti kummallekkin sukupuolelle, nimiä helppo keksiä sukupuolesta riippumatta jne.
Ylämaanponi 8 kpl
5 oria
3 tammaa
Kuvia on, kaikkea on, silti junnaa orivoimalla paikoillaan.
Tämän laskelman perusteella listattuja hevosia on tällä hetkellä 256 kpl. Ihan kiva määrä, vaikka olen pahasti sitä mieltä, että osa roduista tarvitsisi paljon uusia yksilöitä, ja eihän tuohon ole laskettu niitä pariakymmentä hevosta, jotka listoilta poistin näkyvistä, kun alkoi hävettää keskeneräiset sivut. Mutta jos alle 400:n saisi määrän pysymään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)